Ero sivun ”Kaksoissidos” versioiden välillä

Hiilten välinen kaksoissidos selitetään usein [[molekyyliorbitaaliteoria]]n käsittein. Siten kaksoissidos koostuu limittyneiden sp²-orbitaalien [[sigmasidos|σ-sidoksesta]] ja sivuttaislimittyneiden, internuklisen akselin suhteen kohtisuorien p-orbitaalien [[piisidos|π-sidoksesta]].<ref name="Bonding">{{Kirjaviite | Tekijä = Ronald J. Gillespie, Paul L. A. Popelier | Nimeke = Chemical Bonding and Molecular Geometry - From Lewis to Electron Densities| Vuosi = 2001 | Kappale = | Sivu = | Selite = |Julkaisupaikka = | Julkaisija =Oxford University Press | Tunniste = ISBN 0-19-510496-X | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = {{en}}}}</ref> Sitova σ-orbitaali on internuklisen akselin suhteen lieriömäinen.<ref name="Bonding"/> Sitovalla π-orbitaalilla on solmutaso ja se on antisymmetrinen sidoksen kiertymiselle internuklisen akselin suhteen. Hajottava π-orbitaali on symmetrinen kiertymiselle ja sillä on solmutaso internuklisen akselin sijasta sidosorbitaalien välissä.<ref name="Vocabulary"/> Hajottava orbitaali on korkeaenergisempikorkeaenergiaisempi kuin sitova.<ref name="Vocabulary"/> Lokalisoituneessa π-sidoksessa elektronit ovat sitovalla orbitaalilla. Esimerkiksi neutraalin [[eteeni]]n π-sidos on lokalisoitunut.<ref name="Vocabulary"/> Kuitenkin elektronit voivat esimerkiksi [[UV-säteily]]n vaikutuksesta virittyä hajottavalle orbitaalille.