Ero sivun ”Koeteltavuus” versioiden välillä

498 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(Kaila 1986?)
'''Koeteltavuuden periaate''' on filosofi [[Eino Kaila]]n muotoilema periaate. Kailan mukaan kaikki [[todellisuus|todellisuutta]] koskeva [[tieto]]mme on peräisin [[havainto|havainnoista]]. Hänen muotoilunsa mukaan:
 
{{sitaatti|Jokaisesta todellisuutta koskevasta väitteestä täytyy seurata tiettyjen kokemuslauseiden joukko, joka muodostaa puheenalaisen väitteen reaalisisällön. |Kaila 1939, s. 183.}}
{{sitaatti|Jokaisen teorian, oli se mitä laatua tahansa, täytyy olla ”koeteltava”. Se merkitsee: siitä täytyy kokemukseen nähden seurata jotain määrättyä, mihinkä sen pätevyys perustuu. Sillä todellisuudesta tiedämme vain kokemustemme kautta. Mikä teoriasta seuraa kokemukseen nähden, on teorian ”asiallinen sisällys”. |Kaila 1986{{Lähde tarkemmin}}, s. 187.}}
 
Tämä periaate seuraa Kailan mukaan itse ”reaalilauseen” eli todellisuutta koskevan lauseen käsitteestä. Todellisuutta koskevaksi lauseeksi tarkoitettu lause, joka ei toteuta koeteltavuusvaatimusta, on ”loogillisestiloogisesti virheellinen”virheellinen. Todellisuutta koskevan lauseen totuuden tai epätotuuden voivat ratkaista vain (tieteen) kokemuslauseet, eikä mikään todellisuutta koskeva lause voi toimia arviointiperusteena omalle totuudelleen. (<ref>Kaila 1939, s. 218–219.)</ref> Metafyysiset lauseet, joista ei seuraa kokemukseen nähden mitään, ovat loogisesti virheellisiä, ja [[metafysiikka]] kokonaisuudessaan (esimerkiksi [[Martin Heidegger]]in ajattelu, jolla muutkin johdonmukaisen kokemustiedon kannattajat havainnollistivat näennäislauseen käsitettä) on ”loogillinenlooginen ”hairahdus”.<ref>”Loogillinen hairahdus”. (mtsKaila 1986, s. 184) .</ref>
 
Filosofi [[Sami Pihlström]]in mukaan koeteltavuuden periaate voidaan luultavasti ainakin alustavasti hyväksyä tieteellisten käsitysten muodostuksen ohjenuoraksi. Se ilmaisee riittävän väljällä ja avoimella tavalla sen, että tieto todellisuudesta on mahdotonta ilman havaintokokemusta. Oikein tulkittuna se ei Pihlströmin mielestä aseta ahtaita todennettavuusperiaatteitatodennettavuus- eli [[verifiointi]]periaatteita kielenkäytön mielekkyydelle. Sitä ei näin ollen hänen mielestään tulekaan hyväksyä tiukkana mielekkyyden arviointiperusteena, vaan järkevien tieteellisten väitteiden tai yleisten todellisuutta koskevien käsitysten esittämisen arvosteluperusteena. Tällöin voidaan sanoa, että tieteen (tai koko [[teoria|selitysjärjestelmän]], jonka osana se esiintyy) on kokemusperäisesti koeteltavissa. Juuri kokemusperäinen koeteltavuus on yksi niistä piirteistä, jotka tyypillisesti erottavat tieteen lauseet ja oletukset epätieteen väitteistä. Kokemusperäisen koeteltavuuden yksiköiksi voidaan hyväksyä pikemminkin kokonaiset selitysjärjestelmät kuin yksittäiset lauseet.<ref>{{kirjaviite | Tekijä=Pihlström, Sami | Nimeke=Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä | Selite=Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalainen teologinen kirjallisuusseura | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 952-9791-41-0}}</ref>
 
[[Willard Van Orman Quine]] piti tiedettä kokonaisuudessaan kokemusperäisen merkityksen ja koettelun yksikkönä.
 
== Lähteet ==
<references />
 
== Katso myös ==
 
* [[Falsifiointi]]
* [[Verifikationismi]]
 
== Kirjallisuus ==
 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kaila, Eino | Nimeke=Inhimillinen tieto: Mitä se on ja mitä se ei ole | JulkaisijaJulkaisupaikka= Helsinki: | Julkaisija=Otava | Vuosi=1939}}
 
{{tynkä/Filosofia}}