Ero sivun ”Taideteollisuus” versioiden välillä

[[Renessanssi]] vahvisti käsitystä, jonka mukaan voitaisiin jakaa [[taide|taiteen]] tekeminen [[nerous|nero]]n henkisesti painottuneeseen ja sitä vanhempaan [[keskiaika]]iseen [[käsityö]]n traditioihin. Sitä vahvisti myös myöhempi taidekoulutus, jossa Eurooppaan perustetut [[taideakatemia]]t painottivat taiteen tekemisen [[akateeminen taide|akateemista]] ja "käsitteellistä" puolta erottaen sen materiaalien kanssa tekemisissä olleista käsityöstä ja koristetaiteista. <ref>Paul Duro&Michael Greenhalgh, ''Essential Art History'', Bloomsbury, 1992 s. 101 Decorative Art</ref>

Reagoidessaan industrialismin seurauksena syntyneisiin tuotteisiin useat taiteilijat pyrkivät yhdistämään taiteen, käsityön ja teollisuuden. Ensimmäinen merkittävä hanke oli [[William Morris]]in ''[[Arts and Crafts]]'' liike Englannissa 1800-luvun lopulla. Vastaavia taideteollisuusliikkeinä tunnettuja pyrkimyksiä oli lähes kaikissa anglosaksisissa maissa. Taideteollisiin liikkeisiin saattoi liittyä erilaisia painotuksia. Esimerkiksi [[Art nouveau]] -aikakausi korosti taidekäsityötä, mutta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä varsinkin Saksassa korostui [[modernismi]]n ja [[demokratia]]n periaatteiden mukainen joukkotuotanto. Taideteollisuuteen liittyi usein ajatus yhteiskunnallisesta uudistamisesta – kauneutta kaikille, ei vain yläluokalle. <ref>[http://dissertations.jyu.fi/studhum/9513924025.pdf Seija Heinänen, ''Käsityö - taide - teollisuus''], Jyväskylä Studies in Humanities 52, 2006 s. 32 viitattu 27.1.2008</ref>

Näitä [[republikaanitasavalta|republikaanisia]] ajatuksia "korkean" ja "matalan" taiteen yhdistämisestä viljeli myös [[Bauhaus]]-koulu Saksassa vuosina 1919-1933. Toisen maailmansodan jälkeen taideteollisuudesta tuli useassa maassa, kuten Suomessa, myös kansallinen kilpailuvaltti. <ref>emt. s. 32</ref>