Versio 10. joulukuuta 2007 kello 12.10 muokkaa Tjp (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 33 942 muokkausta Ak: Uusi sivu: '''Eino Edvard "Nenno" Suolahti''' (1914 – 21. marraskuuta 1977) oli historioitsija, professori ja kulttuuripersoonallisuus joka toimi pitkään WSOY:n kirjallis...		Versio 26. tammikuuta 2008 kello 19.46 muokkaa kumoa KielimiliisiBot (keskustelu \| muokkaukset) 22 066 muokkausta p ajatusviivat ym. merkit AWB Uudempi muutos →
Rivi 5: Suolahti kirjoitti merkittävimmät teoksensa 1940-luvun lopulla. Vuonna 1947 hän julkaisi setänsä [[Gunnar Suolahti\|Gunnar Suolahden]] elämäkerran ja vuonna 1950 ilmestyneeseen Helsingin kaupungin historian ensimmäiseen osaan Suolahti kirjoitti luvut ''Vantaan Helsinki'' ja ''Ensimmäinen Vironniemen Helsinki''. Vuonna 1949 Suolahti oli jo julkaissut ''Helsingin neljä vuosisataa''-nimisen teoksen ja häntä alettiinkin pitää Helsingin historian asiantuntijana. Suolahti toimi 25 vuoden ajan Helsingin yliopiston kulttuurihistorian dosenttina. Hän sai [[professori]]n arvonimen toimiessaan Akateemisen Kirjakaupan johtajana. Suolahti opetti 1930-luvulta vuoteen 1948 historiaa ja latinaa Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Tämän jälkeen hän oli [[Tukholma]]ssa dosenttistipendiaattina vuoden verran ~~1948-1949~~1948–1949 ja toimi sitten [[Suomen Akatemia]]n sihteerinä ~~1949-1951~~1949–1951. Vuonna 1951 hänet valittiin WSOY:n kirjalliseksi johtajaksi [[Martti Haavio]]n jälkeen ja tätä tointa Suolahti hoiti vuoteen 1966 saakka. Suolahti keskittyi työssään WSOY:lla ennenkaikkea käännöskirjallisuuteen jättäen kaunokirjallisuuden pääjohtaja [[Yrjö A. Jäntti\|Yrjö A. Jäntin]] vastuulle. Suolahden oma kirjallinen tuotanto väheni niin että hän julkaisi lähinnä vain esseitä. Viimeiset yksitoista vuotta elämästään Suolahti toimi Akateemisen kirjakaupan johtajana vuodesta 1966 alkaen. Suolahti keskittyi tässä tehtävässä lähinnä asiakassuhteiden hoitoon, edustamiseen ja henkilökunnan ohjaamiseen ja jätti talousasiat alaistensa vastuulle. Alkoholi alkoi kuitenkin 1970-luvulla hallita Suolahden elämää ja hän kuoli 62-vuotiaana vuonna 1977 harvinaiseen lisämunuaissyöpään. Suolahti oli kulttuuripersoonallisuus joka hallitsi monia kieliä -– hän puhui sujuvasti ruotsia, saksaa ja ranskaa sekä melko hyvin myös englantia. Hänet tunnettiin erityisesti ranskalaisen kulttuurin ja akateemisten tapojen tuntijana. Suolahden Ranskan kulttuurin harrastus alkoi jo kouluvuosina kun hänen luokkatoverinaan oli Suomen [[Pariisi]]n-suurlähettilään [[Harri Holma]]n poika [[Klaus Holma]] ja hän pääsi 1929 joululomallaan Holman perheen vieraaksi tutustumaan Pariisiin. Suolahti kuului jäsenenä moniin seuroihin ja yhdistyksiin kuten [[Helsinki-Seura]]an ja Suomi-Ranska-yhdistykseen ja hän oli myös [[Suomen Kansallisteatteri]]n johtokunnan jäsenenä. == Teoksia == Rivi 18: * ''Helsingin neljä vuosisataa''. Otava 1949 * ''Helsingin kaupungin historia osa I'', luvut ''Vantaan Helsinki'' ja ''Ensimmäinen Vironniemen Helsinki''. 1950 * ''Kansakuntien vaiheet: maailmanhistoria vanhasta ajasta nykypäiviin: osat ~~1-5~~1–5'', englannin- ja tanskankielisistä laitoksista suomeksi toimittaneet Eino E. Suolahti, [[Antero Manninen]] ja Kalle Salo. WSOY ~~1952-1953~~1952–1953 * ''Helsinki: Itämeren tytär'', valokuvat Claire Aho, tekstin kirjoittanut Eino E. Suolahti. WSOY 1957 * ''Kamppi eilen, tänään ja huomenna'', tekijät Eino E. Suolahti ja Asko Salokorpi, piirrokset Asmo Alho. Kampin rotaryklubi 1963

Ero sivun ”Eino E. Suolahti” versioiden välillä