Ero sivun ”Yari (keihäs)” versioiden välillä

[[Kuva:Yari-p1000604.jpg|thumb|250px|Erityyppisiä ''Su-yarisuyari''-keihäitä, vasemmanpuoleisimpaan yari-keihääseen on asennettu yksinkertainen väistintanko ''hadome'']]

[[Kuva:Yari-p1000608.jpg|thumb|250px|Suorateräisen ''Su-yarisuyari'' keihään kärki ja tuppi, ''saya'']]

[[Kuva:Yari-p1000609.jpg|thumb|250px|Kaksisirppinen ''Jumonji yarijūmonjiyari'', keihäänkärki, jonka kärjen kaikki haarat ovat kaksiteräisiä eli molemmilta puolilta leikkaavia]]

''' Yari ''' ({{k-ja|槍}}) on [[japani]]lainen kiinalais-korealaisesta (''[[Hokohoko]]'') -[[keihäs|keihäästä]] Japanissa jatkokehitelty kevyempi ja monikäyttöisempi keihästyyppi. Yarin päätyyppi on suorakärkinen ''suyari'', joka voi olla joko pitkä teräinenpitkäteräinen ''nagamiyari'' tai lyhyt teräinenlyhytteräinen ''tanpoyari''. Yari-keihäät olivat aina kaksiteräisiä ja usein varustettuja punaisiksi maalatuilla veriurilla, mitkäjotka tekivät ne hyvinkin aggressiivisenuhkaavan näköisiksi.

Japanilaisissa taistelulajeissa keihäänkäyttötaitoa kutsutaan ''[[sōjutsu]]ksi''. Sōjutsu kuului [[samurai]]-klaanien ”miestentaitoihin” eli, ''[[Dangyo|dangyodangyō]]''hon. Nämä olivat taitoja, joita samurain oli opiskeltava ja hallittava, jotta hän olisi hyödyksi isännälleen.

Keihäällä on Japanissa vahva symbolinen merkitys. [[Legenda]]n mukaan jumala [[Izanagi]] ({{k-ja|伊邪那岐命|Kojikissa}}) loi Japanin saaret yarin kärjellä merenpohjasta nostamallaan maalla.<ref>Bu-Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 52 </ref> Tästä periytyy keihään arvo [[seremoniaväline]]enä. Se oli paitsi luomisen, myös armeijoiden valtaa kuvaava symboli. Yari-keihästä kannettiin Japanin [[Japanin historia#Feodaalinen Japani|feodaaliaikana]] lääninherrojen (''[[daimio]]iden'') matka- ja seremoniakulkueiden kärjessä vallan ja mahdin tunnusmerkkinä.

Yarin päätyyppi oli suorateräinen ''sugu yarisuguyari'', joka jaoteltiin pituuden mukaan alaluokkiin. Yli 25 cm:n pituiset suorat keihäänkärjet olivat ''su-yarisuyari'' nimisiä ja lyhyemmät, 25–10 cm teräpituudet yari-nimisiä.<ref>Bu Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 54 </ref> Yarin terän poikkileikkaus saattoi olla nelisivuinen suunnikas (''ryo shinogi yariryōshinogiyari'') tai kolmisivuinen (''sankoku yarisankokuyari'').

Japanilaisen keihään varsi on kovapuinen ja nimeltään (''nakae''). Varren pituus voi vaihdella, mutta on yleensä 2,5–3 metriä, tosin jopa 5 metrin pituisia varsia on käytetty. Varsi on yleensä varustettu metallisilla renkailla tai muilla heloilla (''sujigane'') ja varren alapäässä on yleensä valurautainen päätyheloitus. Tätä on voitu käyttää pistoihin vastustajan hermopisteisiin (''[[atemi]]'') tai muihin arkoihin [[kyushokyūsho]]-pisteisiin.

Keihäät voitiin myös varustaa kädensuojalla (''[[tsuba]]'') tai väistintagolla (''hadome''). 　Jalkaväkiosastojen (''[[ashigaru]]'') keihäiden pituus saattoi nousta 4,8–5,6 metriin. Vaikka hevosen selästä olisi pitkällä yarilla ollut hyvä ulottuvuus, käytännössä ratsuväen keihään enimmäispituus saattoi olla noin 4 metriä ja paino 8–10 kilogrammaa.

== Yari-keihään valtakausi 1100-16001100–1600 luvuilla ==

Keihäs oli tehokas ase [[Haarniska|haarniskoituja]] vastustajia vastaan. Sillä pystyi tavoittamaan ja lävistämään helposti ratsastavankin [[bushi]]n haarniskan suojaamattomat tai heikot kohdat. Yari oli myös ratsumiesten lempiase 1300-luvun lopulta alkaen. Taistelevien valtakuntien aikakaudella eli [[Sengoku-kausi|Sengoku-kaudella]] (''Sengoku jidai'') sotataktiikkaan tulleet väijytykset ja peitteisen maaston hyväksikäyttö saivat bushit lopullisesti vaihtamaan ensisijaisen aseensa jousesta (''yumi'') keihääseen. (''yari'').<ref>Bu-Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 52 </ref>

Mongolisotien kokemusten perusteella keihään kehitys koki kukoistuskautensa ja 1300–14001300-luvun ja 1400-lukujen taidokkaimmat ja kokeneimmat miekkasepät kehittelivät yari-keihään muotoja ja valmistustekniikoita. [[Sengoku-kausi|Sengoku-kauden]] aikaan 1500-luvulla olikaudella kaikkien keihästyyppien kirjo tosikäytössä.<ref>Bu-Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 53 </ref>

Lopullisen iskun armeijan suurille keihäsyksiköille teki tuliaseiden lisääntyminen Japanissa 1500-luvun lopulla. Vuonna [[1575]] [[Oda Nobunaga]] tuhosi taitavalla lunttulukkomuskettijoukkojen käytöllä [[Takeda]]-klaanin joukot [[Nagashino]]n taistelussa. Tämä on kuvattu [[Akira Kurosawa]]n elokuvan (''[[Kagemusha -– varjokenraali]]'') loppukohtauksessa.<ref>Bu-Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 65</ref>