Ero sivun ”Viimeiset kaanit” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  13 vuotta sitten
typo
(typo)
17-vuotias - oli uitossa ja muutaman vuoden vanhempi sisko "Likka", Liisa, oli "Klupilla" töissä. [[Sinikka Nopola]]n tamperelaisnainen on 2000-luvun alussa myös vanhempiensa mielissä "Likka" (Pertsa ja Kilu-televisiosarjoissa käytettiin Tampereen murretta). Frantsun kuvaus on tyly: "heti näki, että oli elänyt puutteellisissa oloissa". Kasvot näyttivät paljon ikäistä vanhemmalta. Isoveljen suhtautuminen pikkuveljeen oli kateellista. Liisa sai Klubilla kosketuksen toiseen maailmaan ja pyrki myös viettämään vapaa-aikansa kotitalonsa ulkopuolella. Pertsa joutui vanhempiensa huolten ja poliittisten väittelyiden, joissa molemmissa äiti oli pääroolissa, kuulijaksi, mutta hän osaa myös poistua huomatessaan tutun kiistelyn alkavan. Joinakin sunnuntai-aamuina Pertsan äiti syyllisyydentuntoisena raahaa Pertsankin kirkkoon, jonka poika toteaa olevan paikka, jossa "kiskottiin irti kaikki elämänilo ja annettiin vastalahjaksi kuolemisen "riemu". Toisinaan papin kuvaama helvetti näkyy pojan unissa, joista hän kuitenkin herää kesken elämiseensä. Pertsan kotipiha säästyi ylenpalttiselta hoidolta ja liiteri oli täynnä isänsä keräämää romua. Se oli piha, jolla Kilukin leikki leikkinsä ja pohti tulevaisuuttaan, oma koti oli Kilulle vieras paikka. Liian siisti kymmenenvuotiaalle pojalle. Pertsan rasitteena olivat kotityöt: sian ja kanojen ruokinta, kahvin keitto vanhemmille, kun nämä tulivat töistä, veden ja polttopuiden haku keittiöön jne.
 
Pertsan isä oli huono-onninen mies - jos hän joskus sai parempipalkkaisen työn, hän sairastuu tai loukkaantuu ja putoaa entiseen kurjuuteensa. Pertsalla oli monia suunnitelmia ansaita rahaa ja korjata isänsä taloudellinen asema: jos vaikka löytäisi aarteen tai öljysuonen. Pertsan perhe elää kädestä suuhun vanhempien palkkojen kuluessa vuoroin talonvelan maksuun, vuoroin ruokavelkojen maksuun - kaikki meni, mitä ansaittiin. Kilun esitellessä metsästä löytämänsä puukkoa ja Pertsan alkaessa tehdä siihen tuppea, Pertsa ei unohda mainita, että "Jos isä tekisi tämän, niin sitten sä näkisit vasta oikean tupontupen."
 
Pojat lähtevät aamulla auringon noustessa kalaretkelle veneellä ilman vanhempien lupia jättäen aamun työt tekemättä. [[Pitkäsiima]] laskettiin ja soudettiin Kuolio-nimiseen saareen, jossa nukuttiin pois univelka. Sitten nostettiin pitkäsiima. Pertsa sanaili
Rekisteröitymätön käyttäjä