Ero sivun ”Keulapotkuri” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 21:
Vuonna 1976 valmistui viimeinen kahdella keulapotkurilla varustettu jäänmurtaja, [[Sisu_%28j%C3%A4%C3%A4nmurtaja%29|Sisu]].
Jäänmurtajissa keulapotkureita on korvattu [[Otso_%28j%C3%A4%C3%A4nmurtaja%29|Otso]]sta alkaen [[ilmahuuhtelu]]lla; kokeita tehtiin myös ns. [[T%C3%A4rin%C3%A4her%C3%A4tin|tärinäherättimellä]], joka on yksinkertaisesti laivan keulakannelle sijoitettu noin viiden tonnin painoinen pyörivä epäkesko. Tähän menetelmään liitettiin hiukan myöhemmin ns. irtokeula, eli jäänmurtajaksi muutettu [[hinaaja]] varustettiin erillisellä muutaman metrin leveämmällä keulakappaleella, jossa oli tärinäherätin ja ilmakuplahuuhtelu; menetelmää kokeilivat ensin saksalaiset yhdessä koealuksessa, jokihinaajasta muunnetussa m/s '''Max Waldeck'''issa, jonka ensimmäinen koematka Suomen vesille huhtikuussa 1981 päättyi pahoja vaurioita tuottaneeseen sähkötulipaloon Vaasan edustalla; toinen yritys hiukan alle vuotta myöhemmin olikin osittainen menestys; perusteellisesti korjattu alus saapui Vaasaan 19.
Sittemmin Suomessa rakennettiin erillinen vastaava keulakappale, jota joku voimakas hinaaja työnsi. Menetelmä tuotti hyvin leveän ja puhtaan rännin, ja sitä käytettiin pääasiassa [[Saimaa]]lla. Jostain syystä menetelmä kuitenkin hylättiin uusien monitoimimurtajien valmistuessa. Irrallinen keulakappale makasi muutamia vuosia Hietalahden rannassa, kunnes vietiin pois.
|