Ero sivun ”Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimat” versioiden välillä

'''Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimat''' ({{k-en|British Armed Forces}}) eli Hänen Majesteettinsa asevoimat on [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnan]] [[asevoimat|aseellisesta puolustuksesta]] vastaava organisaatio. Se pitää sisällään maavoimat (''Army''), [[Royal Air Force|ilmavoimat]] (''Royal Air Force'') ja [[Royal Navy|merivoimat]] (''Royal Navy''). Niiden ilmoitettu kokonaisvahvuus oli vuonna 2006 yhteensä 429 500 henkeä.

Brittiarmeijan historia on pitkä, monitahoinen ja sen vaikutus maailmanhistoriaan on ollut merkittävä, etenkin [[1600-luku|1600-luvulla]]. Uset brittiarmeijan nykypiirteistä juontavat juurensa ensimmäisistä kansallisista asevoimista [[Alfred Suuri|Alfred Suuren]] ajalta. Merkittävimmät sodat joihin asevoimat on osallistuneet myöhemmässä historiassa ovat [[Napoleonin sodat]] [[1700-luku|1700-luvun]] lopulla ja [[1800-luku|1800-luvun alussa]], [[Krimin sota]], sekä [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäinen]] ja [[toinen maailmansota]]. Brittiläinen imperiumi jonka alueella asui lähes kolmannes maailman väestöstä oli maan asevoimien valvonnassa. Asevoimien nykyinen hallintorakenne luotiin vuonna 1964 kun nykyinen Ministry of Defence (MoD) perustettiin. Se käsittää Amiraliteetin, War Officen sekä Air Ministeryn.

Toisen maailmansodan taloudellinen ja poliittinen lopputulos, kuten myös brittiläisen yhteiskunnan ja hallinnon muuttuminen, heijastui myös asevoimiin. Vuoden 1957 päätösten nojalla värvätyt poistuivat riveistä ja asevoimat supisti miesvahvuutta 690 000 miehestä 375 000 mieheen vuoteen 1962 mennessä. Etsittäessä huokeampia vaihtoehtoja tavanomaisilla aseilla varustetulle suurelle armeijalle, maan hallitus kiinnostui [[ydinase]]pelotteen luomisesta. Alkuvaiheessa se käsitti [[Royal Air Force|RAF:n]] pommikoneista[[pommikone]]ista (mm. [[Avro Vulcan]]) pudotettavat ydinpommit, mutta suunnitelmat tähtäsivät [[sukellusvene]]istä laukaistaviin [[Ballistinen ohjus|ballistisiin]] Polaris-ohjuksiin. Britannia vetäytyi vaiheittain sotilaallisesti valvomiltaan alueilta [[1960-luku|1960-luvulla]]. [[1970-luku|1970-luvun]] puoliväliin mennessä se oli vetänyt pysyvät joukkonsa Adenista[[Aden]]ista, Bahrainista[[Bahrain]]ista, Malesiasta[[Malesia]]sta, [[Mauritius|Mauritiukselta]], Omanista[[Oman]]ista, Sharjahista[[Sharjah]]ista ja [[Singapore]]sta. Sopimukset [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikan]] kanssa päättyivät 1975, [[Malta]]n kanssa 1979.