Ero sivun ”Mustalainen (rautatieliikenne)” versioiden välillä

p
huoltoa , typos fixed: taakse pä → taaksepä, 1910 - 1 → 1910 – 1 (2) AWB
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
p (huoltoa , typos fixed: taakse pä → taaksepä, 1910 - 1 → 1910 – 1 (2) AWB)
'''Mustalainen''' rautatieteknisenä terminä tarkoittaa vaihtoliikettä, jossa veturi irtautuu vaunuletkasta vaihtoliikkeen aikana.
 
Tyypillisimmin liikettä käytettiin vuosina 1910 - 19711910–1971 [[Honkataipaleen tukkirata|Honkataipaleen tukkiradalla]]. Siellä liike toteutettiin näin: kun kuorma saavutti tietyn kohdan radasta, veturi vihelsi sovitulla tavalla ja Taipaleenlahden [[vaihdemies]] käänsi sivuraiteen vaihteen. Nyt [[lämmittäjä]] avasi veturin ja tukkivaunuroikan välisen kytkimen, veturi kiihdytti nopeutensa kaksinkertaiseksi ja livahti sivuraiteelle, jonka jälkeen vaihde käännettiin taas suoralle raiteelle. Perimmäisessä vaunussa ollut [[jarrumies]] hidasti roikan menoa varoen, ja kun roikka oli ohittanut vaihteen, veturi palasi roikan taakse pääraiteelle; jarrumies ja lämmittäjä kytkivät nyt maassa valmiina odottaneen vaijerin viimeiseen vaunuun ja veturiin. Nyt veturi saattoi laskea roikan varoen veteen, jossa se tyhjeni itsestään.
 
Viimeisenkin vaunun tyhjettyä vaijeri irrotettiin sivulla olleesta pylpyrästä ja veturi kiskoi sen avulla vaunuroikan riittävän ylös. Jarrumies lukitsi roikan jarrut; vaijeri irrotettiin ja heitettiin veturin oikeassa kyljessä olevalle ulokkeelle joka ohjasi sen sivuun. Kiinniajo oli helppoa ja nyt juna palasi taas Kuolimojärvelle; siellä tehtiin taas mustalainen: vaihdemies käänsi merkkivihellyksestä vaihteen, ja veturi irtautui omia aikojaan rullaavasta roikasta. Kun veturi oli ohittanut vaihteen, se käännettiin taas ja jarrumies ohjaili irrallisen roikan tyhjälle raiteelle. Siellä se pysähtyi, huollettiin ja varustettiin taas vinssivaijerilla saaden lähteä jälleen hakemaan uutta kuormaa järvestä. Veturi meni uuden ylöshinatun roikan eteen, puitettiin ja vesitettiin - ja näin päivä jatkui. Honkataipaleen veturia tasan puoli vuosisataa (1921 - 711921–1971) ajaneesta veturinkuljettaja Armas Pöntisestä tuli mustalaistekniikan lyömätön mestari: kukaan muu kuljettaja ei tehnyt sitä niin usein kuin hän.
 
Liike jäi pois käytöstä kun höyryveturista luovuttiin; dieselveturin vaihteet eivät olisi kestäneet moista käyttöä, joten tekniikkaa muutettiin; dieselveturi työnsi täyden roikan Taipaleenlahdelle, jossa lasku ja nosto tehtiin erillisellä vinssillä; takaisin roikka tuotiin vetämällä. Paluusuunnassa dieselveturi kiersi rannan kautta täyden letkan taakse; tämä onnistui kohtuullisen hyvin, vaikka nousu rannasta on jopa 15 promillea - eli periaatteessa uusi menettely oli sama kuin [[Kuluntalahden siirtorata|Kuluntalahden radalla]], tosin viennin ja tuonnin osalta nurin päin.