Ero sivun ”Allofoni” versioiden välillä

13 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
p
Täsmennys linkkiin Assimilaatio
p (+ et)
p (Täsmennys linkkiin Assimilaatio)
Saman foneemin eri allofonit saattavat erota huomattavastikin toisistaan mm. sen seurauksena, millaisessa äänneympäristössä se on (ts. minkä tyyppisiä äänteitä ympärillä on). Kaikissa kielissä on foneemeja, joiden allofonit vaihtelevat vain vähän, mutta jokaisessa pätkässä puhetta foneemit edustuvat hieman toisistaan eroavina allofoneina.
 
Esimerkiksi [[suomen kieli|suomessa]] foneemi /r/ edustuu yleensä alveolaarisena soinnillisena tremulanttina {{IPA|[r]}}, kuten sanassa ''koira''. Joka kerta, kun kyseinen foneemi lausutaan, sen edustama äänne on kuitenkin hieman erilainen: joskus tremulantin artikulointiin liittyviä lyhyitä suuväylän sulkeumia voi olla kaksi, joskus kolme; äänihuulet voivat eri kerroilla väristä eri tavoin aiheuttaen eri tasoista soinnillisuutta. Joskus myös /r/ saatetaan artikuloida kokonaan muunlaisena äänteenä kuin tremulanttina: sanoissa kuten ''Yleisradio'' ja ''Israel'' /r/ esiintyy /s/:n jälkeen, minkä vaikutuksesta se saattaa [[assimilaatioAssimilaatio (fonetiikka)|assimiloitua]] frikatiiviksi [{{IPA|ɹ̝}}].
 
Silloin, kun foneemin allofonit eroavat toisistaan huomattavasti ilman ehdollistavaa äänneympäristöä (esim. erilaiset allofonit eri murteissa), puhutaan '''vapaasta vaihtelusta'''. Suomen /d/ saattaa vaihdella vapaasti soinnillisesta dentaalisesta klusiilista [d̪] soinnittomaan alveolaariseen klusiiliin [t] (joka tällöin eroaa /t/:stä siten, että tämä edustuu dentaalisena) ja jopa soinnilliseen dentaaliseen frikatiiviin tai approksimanttiin [ð] (joissain länsirannikon konservatiivisissa paikallismurteissa) kaikissa äänneympäristöissä ja ilman ymmärtämisvaikeuksia. On syytä huomata, että esim. sanan ''meidän'' ääntämisessä muodossa [meiæn] ei ole kyse /d/:n vapaasta vaihtelusta, vaan kyseessä on koko foneemin katoaminen kyseisessä yhteydessä.
3 885

muokkausta