Ero sivun ”Grande Armée” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→1810-1812: z s:ksi beresinassa |
historia loppuun, jatkuu vielä linkeillä |
||
Rivi 228:
Uudessa Grande Arméessa yli puolet miehistä oli Ranskan liittolais- tai satelliittivaltioista. [[Niemen]] ylitettiin [[23. kesäkuuta]] ja armeija yritti nopealla marssilla päästä [[Michael Barclay de Tolly]]n ja [[Pjotr Bagration]]in johtamien armeijoiden väliin. Venäläiset kuitenkin pystyivät väistämään Napoleonin yrityksen. [[Moskova]]n puolustus johti suureen [[Borodinon taistelu]]un [[7. syyskuuta]], jonka Grande Armée voitti, joskin verisesti eikä saavuttanut paljoakaan. Viikkoa myöhemmin armeija saapui Moskovaan, joka oli tyhjä ja sytytetty tuleen. Moskovassa kului kuukausi, jonka aikana Venäjälle tarjottiin rauhaa. Se ei suostunut, ja armeija lähti perääntymään [[19. lokakuuta]]. Se oli vain varjo entisestään ja sitä ahdistettiin joka puolelta perääntymisen aikana. [[Beresina]]n saavutettuaan Grande Armée koostui vain noin 49 000 sotilaasta ja 40 000 osastoistaan eksyneistä, joista ei ollut paljon hyötyä taistelussa. [[Beresinan taistelu]]ssa armeijan pelastivat [[Jean Baptiste Eble]]n sillanrakentajapioneerit. Päästyään pois Venäjältä Napoleon meni suoraa päätä Pariisiin käsittelemään muuttunutta poliittista tilannetta. Alkuperäisestä 690 000 miehestä oli palannut Venäjältä vain 93 000.
===1813-1815===
Ranskan tappio Venäjällä rohkaisi Euroopan valtioita muodostamaan [[Kuudes liittokunta|Kuudennen liittokunnan]]. Seuraavan sotaretken keskipisteeksi muodostui [[Saksa]]. Napoleon aloitti värväämällä uuden armeijan ja voittamalla [[Bautzenin taistelu|Bautzenin]] ja [[Lützenin taistelu (1813)|Lützenin]] taistelut. Ratsuväen heikentymisen vuoksi voittoja ei pystytty kuitenkaan hyödyntämään täysin eikä sota loppunut, mutta tuli tulitauko. Napoleon halusi käyttää tauon Grande Arméen vahvistamiseen, mutta Itävallan liittyessä liittokuntaan strateginen tilanne alkoi olla hyvin vaikea. Sota jatkui elokuussa ranskalaisten voittamalla [[Dresdenin taistelu]]lla. Tästä lähtien liittokunta alkoi käyttää Trachenburg-suunnitelmaa, jonka mukaan suoraa taistelua Grande Arméen kanssa vältettiin, mikä osoittautuikin tehokkaaksi kun ranskalaiset hävisivät Katzbachin, Kulmin, Grossbeerenin ja Dennewitzin taistelut. Liittokunnan armeijoiden vahvistuttua ranskalaiset hävisivät kaksi päivää kestäneen [[Leipzigin taistelu]]n, jonka perääntymisvaiheessa sillan ennenaikainen räjäytys johti yli 20 000 ranskalaisen sotilaan jäämisen väärälle puolelle. Viimeiseksi Grande Armée kuitenkin tuhosi bavarialaisen armeijan, joka yritti estää heidän pakonsa [[Hanaun taistelu]]ssa.
"Suurta valtakuntaa ei enää ole, nyt meidän täytyy puolustaa itse Ranskaa" sanoi Napoleon senaatille vuoden [[1813]] lopussa. Armeijaan onnistuttiin saamaan lisää joukkoja, mutta strateginen tilanne oli käytännössä toivoton. Liittoutuneet armeijat etenivät [[Pyreneiden vuoristo]]sta, [[Italia]]sta ja Ranskan itärajalta. La Rothieren taistelun Grande Armée hävisi, mutta kuuden päivän taisteluiden sarjassa ranskalaiset aiheuttivat lähes 20 000 miehen tappiot liittokunnan joukoille vain noin 3000 oman kaatuneen hinnalla. Grande Armée voitti vielä [[Montereaun taistelu]]n, mutta hävisi [[Laonin taistelu|Laonissa]] ja [[Arcis-sur-Auben taistelu|Arcis-sur-Aubessa]]. Lopuksi liittokunta valloitti Pariisin. Napoleon olisi halunnut jatkaa taistelua, mutta sotamarsalkat eivät suostuneet, ja Napoleon joutui pois vallasta [[6. huhtikuuta]] [[1814]].
Palattuaan [[Elba]]lta vuoden [[1815]] helmikuussa Napoleon aloitti Ranskan vallan varmistamisen uudelleen L'Armee du Nordin (Pohjoinen armeija) avulla. Napoleon yritti jälleen kerran tuhota vihollisen ennen sen liittolaisten saapumista [[Belgia]]ssa. [[15. kesäkuuta]] alkanut sotaretki oli ensin onnistunut, kun preussilaiset voitettiin [[Lignyn taistelu]]ssa. Huonot komentajat aiheuttivat kuitenkin harmia sotaretken aikana. Emmanuel de Grouchyn hidastunut eteneminen antoi preussilaisille mahdollisuuden järjestyä [[Wellington]]in kanssa [[Waterloon taistelu]]a varten, joka oli Napoleonin [[Napoleonin sodat#Satapäiväinen keisarius|satapäiväisen keisariuden]] loppu.
[[Luokka:Ranskan sotahistoria]]
| |||