Ero sivun ”Nauhuri” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p siirsi sivun ”Magnetofoni” uudelle nimelle ”Nauhuri”: suomeksi magnetofoni on nauhuri
lähteet; w; moniraitanauhurit ja pop-musiikki
Rivi 4:
 
== Historia ==
Äänen tallennusta [[magnetismi]]a hyväksikäyttäen kokeiltiin jo kauan ennen ensimmäisten toimivien magnetofonien markkinoille tuloa. [[Tanska]]laista [[Valdemar Poulsen]]ia pidetään alan pioneerina, sillä hän rakensi suuria rautalankakeloja käyttäneen ''telegrafonin'' jo 1898. Keksintö esiteltiin [[Pariisin maailmannäyttely]]ssä 1900, mutta sille ei löytynyt käyttöä, koska ilman sähköistä [[Vahvistin|vahvistusta]] ääntä ei saanut kuuluviin. <ref> [[Pekka Gronow]], Ilpo Saunio: Äänilevyn historia (sivu 255), WSOY 1990, ISBN 951-0-16155-1 </ref>.
 
1930-luvulla [[Putkivahvistin|putkivahvistimien]] myötä Poulsenin keksinnön pohjalta kehitettiin toimivia laitteita. [[BBC]] oli ensimmäisiä radioyhtiöitä, joka hyödynsi nauhuria siirtomaalähetyksissään. 1935 saksalainen [[AEG]] esitteli uudenlaista tallennusmateriaalia käyttävän laitteen, jonka se nimesi ''magnetofoniksi''. Teräslangan sijasta magnetofoni käytti metallioksidilla pinnoitettua paperinauhaa, jonka nopeus oli 76 cm sekunnissa. Magnetofonista tuli sittemmin [[Synonymia|yleisnimi]] kaikille nauhureille, vaikka se oli alun perin vain eräs lajityypin markkinointinimi. Suomessa [[Yleisradio]] kokeili magnetofonia vuoden 1940 [[Helsingin olympialaiset|Helsingin olympialaisia]] varten, jotka jäivät pitämättä. <ref> [[Pekka Gronow]], Ilpo Saunio: Äänilevyn historia (sivu 255), WSOY 1990, ISBN 951-0-16155-1 </ref>.
 
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen AEG:n magnetofoni siirtyi sotasaaliina [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], jossa [[Ampex]]-yhtiö teki laitteesta oman versionsa. [[Bing Crosby]] otti nauhurin käyttöönsä radiolähetystensä ennaltakoostamiseen ja editointiin jo 1947. Keksintö levisi nopeasti radioyhtiöihin, levystudioihin ja lopulta kotikäyttöön. <ref> [[Pekka Gronow]], Ilpo Saunio: Äänilevyn historia (sivut 255–256), WSOY 1990, ISBN 951-0-16155-1 </ref> Varsinkin opetuskäytössä nauhuri oli uraauurtava, sillä sen avulla voitiin kieliä opiskella ilman henkilökohtaista opettajaa kielistudioissa ja vaikkapa auton kasettinauhurilla tien päällä. 1960-luvulla neliraitanauhureiden yleistyttyä monet kokeelliset pop- ja rockyhtyeet, kuten [[The Beatles]] ja [[Jimi Hendrix]], käyttivät tekniikkaa levytyksissään ennen kuulumattomalla tavalla.
 
Philipsin C-kasetin ja viimeistään Sonyn kehittämän [[Sony Walkman|Walkmanin]] myötä nauhurista tuli maailman yleisin äänentallennus- ja toistoväline. Nykyään tietokonepohjainen äänentallennus ja [[MP3-soitin|MP3-soittimet]] ovat syrjäyttämässä nauhurin.
 
== Lähteet ==
<references/>
 
== Katso myös ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Nauhuri