Ero sivun ”Isandlwanan taistelu” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  13 vuotta sitten
p (Botti muokkasi: zh:伊散德爾瓦納戰役)
Länsimaiden sodankäynti vaikutti ylivertaiselta 1800-luvun lopulle tultaessa. Eurooppalaiset hallitsivat suurinta osaa maapalloa, [[Aasia]]sta [[Afrikka]]an. Eurooppalaiset käyttivät [[tykistö]]ä, [[kivääri|kivääreitä]], [[konekivääri|konekivääreitä]] ja järjestivät [[huolto]]nsa taitavasti. Kaksi taistelua 1870-luvulla kuitenkin kolautti eurooppalaisten itsevarmuutta. Kesäkuussa 1876 everstiluutnantti [[George Armstrong Custer|Custer]] miehineen tuhottiin [[Little Bighornin taistelu]]ssa, kun nämä olivat hyökänneet [[sioux]]leiriä vastaan. Kolmea vuotta myöhemmin vielä suurempi tuho kohtasi brittejä, jotka olivat sentään rakentamassa imperiumia. Etelä-Afrikassa he joutuivat vastakkain vain keihäin asstautunein alkuasukkain.
 
Ennen hollantilaisten ja brittien tuloa paikalliset kansat olivat kärsineet zulujen hyökkäyksistä. Zulut olivat voimakas ja sotaisa kansa, joka oli luonut laajan kuningaskunnan. Transvaalin buuriasukkaat taistelivat maan omistuksesta zulujen kanssa 1870-luvulla zulukuningas [[Cetshwayo]]ta vastaan. Aluksi britit tulivattukivat zuluja, mutta kun [[Transvaal]] alistettiin brittiläiseen imperiumiin, pidettiin parempana puolustaa buureja ja niinpä britit ryhtyivät vastustamaan zuluja. Joulukuussa [[1878]] Cetshwayolle lähetettiin uhkavaatimus, jollaista hän ei voinut brittien mielestä hyväksyä. Siitä britit saivat tekosyyn edetä Zulumaahan tammikuussa 1879.
 
Brittijoukkoja komensi lordi Chelmsford. Hän komensi noin 5000 britin ja 8000 alkuasukasliittolaisen joukkoja, joka aloitti etenemisensä Zulumaahan [[11. tammikuuta]] 1879. Hänen miehensä olivat aseistautuneet uusimmilla aseilla. Cetshwayolla oli 40 000 soturin joukko, joka oli aseistautunut keihäin. Kuningas tajusi, ettei voittaisi brittejä muuten kun nopealla yllätyshyökkäyksellä.
Rekisteröitymätön käyttäjä