Ero sivun ”Mustalainen (rautatieliikenne)” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Viimeisenkin vaunun tyhjettyä vaijeri irrotettiin sivulla olleesta pylpyrästä ja veturi kiskoi sen avulla vaunuroikan riittävän ylös. Jarrumies lukitsi roikan jarrut; vaijeri irrotettiin ja heitettiin veturin oikeassa kyljessä olevalle ulokkeelle joka ohjasi sen sivuun. Kiinniajo oli helppoa ja nyt juna palasi taas Kuolimojärvelle; siellä tehtiin taas mustalainen: vaihdemies käänsi merkkivihellyksestä vaihteen, ja veturi irtautui omia aikojaan rullaavasta roikasta. Kun veturi oli ohittanut vaihteen, se käännettiin taas ja jarrumies ohjaili irrallisen roikan tyhjälle raiteelle. Siellä se pysähtyi, huollettiin ja varustettiin taas vinssivaijerilla saaden lähteä jälleen hakemaan uutta kuormaa järvestä. Veturi meni uuden ylöshinatun roikan eteen, puitettiin ja vesitettiin - ja näin päivä jatkui. Honkataipaleen veturia tasan puoli vuosisataa (1921 - 71) ajaneesta veturinkuljettaja Armas Pöntisestä tuli mustalaistekniikan lyömätön mestari: kukaan muu kuljettaja ei tehnyt sitä niin usein kuin hän.
 
Liike jäi pois käytöstä kun höyryveturista luovuttiin; dieselveturin vaihteet eivät olisi kestäneet moista käyttöä, joten tekniikkaa muutettiin; dieselveturi työnsi täyden roikan Taipaleenlahdelle, jossa lasku ja nosto tehtiin erillisellä vinssillä; takaisin roikka tuotiin vetämällä. Paluusuunnassa dieselveturi kiersi rannan kautta täyden letkan taakse; tämä onnistui kohtuullisen hyvin, vaikka nousu rannasta on jopa 15 promillea.
 
[[Jokioisten museorautatie]]n Opasteet ja liikennemääräykset -säännöstössä, jonka mukaan liikennöidään, mustalainen on erikseen kielletty. Samoin Junaturvallisuusohjesääntö JT, jota [[RHK]]:n raiteilla noudatetaan, määrää yksiselitteisesti että kaikki vaihtoliikkeet on tehtävä veturilla saattaen. Ainoa poikkeus tässä suhteessa on [[vaihtotyö#laskumäki|laskumäki]].
16 347

muokkausta