Ero sivun ”Hugo Standertskjöld” versioiden välillä

15 merkkiä poistettu ,  13 vuotta sitten
p
w, kh
p (w, kh)
'''Hugo Robert Standertskjöld''' ([[22. syyskuuta]] [[1844]] [[Janakkala]] - [[9. toukokuuta]] [[1931]] [[Helsinki]]) oli [[eversti]], asetehtailija, teollisuusmies, suurlahjoittaja ja [[Aulanko|Aulangon]] rakennuttaja.
 
Hugo Standertskjöld syntyi suomalaisperäisen [[Suomen aateli|aatelisperheen]] vesana [[Janakkala]]ssa sijaitsevaan [[Vanantaka|Vanantaan kartano]] kartanoonon. Nuorena, eliVain 20-vuotiaana hänestä tuli tykistöupseeri, ja melko nopeasti (1866) hänet komennettiin [[Tula]]n kivääritehtaaseen [[Venäjä]]lle, jossa hän vastasi tehtaan teknisestä valmistuksesta. Tämä asetehtailu oli tavallaan jo suvussa, sillä hänen setänsä [[Carl August Standertskjöld]] toimi sekä [[Izhevsk]]in että [[Keisarillinen Tulan Asetehdas|Tulan asetehtaiden]] päällikkönä ja vuokraajana.
 
[[Ludvig Nobeli]]n suosituksesta hän siirtyi [[1872]] Izhevskin kivääritehtaaseen, jota hän johti [[Turkin sota|venäläis-turkkilaisen sodan]] aikaaikana, jolloin kiväärien kysyntä Venäjällä oli huipussaan. Vuonna 1880 johtajana toiminut Standertskjöld vuokrasi tehtaan itselleen Venäjän valtiolta. Tehtaan tuotannon parannuksiin sijoitettiin huomattavasti. Hän jopa myi [[Suomen suuriruhtinaskunnan armeija|Suomen vakinaiselle armeijalle]] sen tarvitsemat kiväärit edulliseen hintaan. Sen lisäksi, että hankki suuren henkilökohtaisen omaisuuden sai hän tällä kiväärikaupalla myös luotua hyvät suhteet päätöksentekijöihin. Izhevskin kivääreillä sodittiin vielä [[Suomen sisällissota|kansalaissodassa]] sekä talvi- ja jatkosodissakin.
 
Vuonna 1884 Standertskjöld lopetti toimintansa asetehtailijana ja erosi armeijasta. Kuitenkin hän jatkoi vielä Venäjällä aseiden parissa, sillä osan kertyneestä varallisuudestaan hän oli sijoittanut Tulan ammustehtaaseen. Koska tehdas oli huonosti hoidettu, piti Standertskjöldin ottaa tehdas omavastuiseen hoitoonsa ja siten jäädä Venäjälle vielä pitkaksi aikaa. Tehtaan uudistamiseen ja tuotannon tehostamiseen tarvittavien sijoitusten rahoittamisessa hänellä oli apunaan sekä [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]], että [[Nobel-yhtymä]]n myöntämät edulliset lainat. Kohtuullisella voitontavoittelullaan ja jyrkästi nousevista suhdanteista hyötymistä yrittämättä, hän onnistui pääsemään ase- ja ammushankinnoista päättävien suosioon, joka oli Venäjän keisarikunnassa edellytys hyvällä ja tuottavalle taloudelliselle toiminnalle.