'''Korjausmuunnin''' (nykyiseltä nimeltään '''korjausympyrä''') on läpinäkyvälle paperille painettu [[tykistö]]n ja kranaatinheittimistön ampuma-arvojen laskemiseen käytettävä apuväline. KorjausympyränKorjausympyrää ansiostakäytettäessä [[tulenjohtaja]] voi ilmoittaa tulen korjaamiseen tarvittavat korjaukset ampuvalle tuliyksikölle tietämättä, mistä suunnasta tuliyksikkö ampuu. Tuliyksikkö puolestaan näkee tulenjohtajan sijainnin korjausympyrän avulla ilman tietoa tulenjohtajan sijainnista karttakoordinaatteina, kun tulenjohtaja on ilmoittanut maalin koordinaatit sekä tähystyssuuntansa ja etäisyytensä maaliin.
Ennen [[tykistölaskin|tykistölaskimia]] ja [[tietokone]]ita epäsuoraa tulta ampuvien [[tykki]]en ampuma-arvot (sivusuunta eli sivuluku ja korkeuskulma eli koro) määritettiin tuliasematasolla, joka on kovalle levylle kiinnitetty suuri millimetripahvi. Tuliasematasolle kiinnitettiin yleensä metallista valmistettu viivain, jossa oli piiruasteikko eli 6000 jako-osaan jaetun ympyrän osa ja etäisyysviivain. Tasolle merkittiin toiminta-alueen [[koordinaatisto]], jolloin tulenjohtajan ilmoittaessa maalin koordinaatit tuliasemaan, siellätuliasemassa kyettiin määrittämään suunta ja etäisyys tuliasemasta maaliin. Kun tasolta määritettyihin suuntaan ja etäisyyteen lisättiin erikseen ampumatarvikkeista, säästä ja kalustostatykkikalustosta johtuvat korjaukset, saatiin ampuma-arvot (sivu- ja koroluvut), jotka komennettiin tykeille. Näillä ampuma-arvoilla ammuttiin yleensä ensimmäinen kerta eli jokainen tuliyksikön ([[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodassa]] yleisimmin patteri) tykki ampui yhden laukauksen.
Maalia tähystävä tulenjohtaja oli yleensä muualla kuin tykistön tuliaseman ja maalin välisellä suoralla, joten voidakseen määrittää tarvittavat korjaukset tuliyksikölle tulen saamiseksi maaliin tulenjohtajalla oli oltava menetelmä joko määrittää korjaukset ampumasuuntaan nähden tai tuliasemalla oli oltava menetelmä muuntaa tulenjohtajan korjauskomennot korjauksiksi ampumasuunnassa. Ennen tietokoneita molemmat menetelmät olivat hankalia ja [[Vilho Nenonen|Vilho Nenosen]] ensimmäinen merkittävä tykistöllinen keksintö eli tulenjohtokortti helpottikin merkittävästi tulenjohtajan tehtäviä, kun hyvää päässälaskutaitoa vaatineen venäläistä ns. sinimenetelmää saatiin yksinkertaistettua.
Tulenjohtokorttia huomattavasti merkittävämpi keksintö oli kuitenkin jatkosodan aikana keksittykehitetty korjausmuunnin, jonkajota avullakäytettäessä tulenjohtajan ei tarvinnut tehdä päässälaskuja, vaan hän pystyi antamaan korjauskomennot tuliasemalle suoraan omasta tähystyssuunnastaan katsoen. eli esimerkiksiEsimerkiksi "vasemmalle 20, jatka 100, joka" tarkoittaa, että tulta tulee siirtää tulenjohtajasta katsoen vasemmalle 20 piirua ja tulenjohtajasta katsoen kauemmas 100 metriä. Korjausmuuntimen käyttö edellytti sitä, että tulenjohtaja tulikomentoa antaessaan ilmoitti tuliasemalle tähystyssuunnan ja etäisyyden maaliin. Näitä tietoja, tulenjohtajan korjauskomentoja sekä läpinäkyvälle paperille painettua korjausympyrää käyttäen tuliasemassa kyettiin määrittämään uudet ampuma-arvot tykeille erittäinhyvin nopeasti. KorjausmuunninKorjausmuuntimen käyttöönotto mahdollisti myös sen, että ammutettuaan yhteen maaliin tulenjohtaja kykeni siirtämään tulta erittäinhyvin nopeasti näkökentässään toiseen maaliin antamalla riittävän isojasuuria korjauksia.
Korjausmuuntimen keksijästä ei ole täyttä varmuutta ja se lienee kehitetty lähes samanaikaisesti sekä [[Suomi|Suomessa]] että länsiliittoutuneiden keskuudessa toisistaan riippumattomasti. Merkittävää on, ettei tulenjohtajan työskentely ole merkittävästijuurikaan muuttunut enää korjausmuuntimen keksimisen jälkeen tähän päivään mennessä. Tuliasemassa tykkien ja [[kranaatinheitin|kranaatinheittimien]] ampuma-arvot määritetään nykyisin tykistölaskimella, joka nopeuttaa toimintaaampuma-arvojen merkittävästilaskentaa, mutta tulenjohtaja antaa edelleen korjauksensa tuliyksikölle omasta tähystyssuunnastaan katsoen.
