Ero sivun ”SCSI” versioiden välillä

<th>Kaapelin maksimipituusenimmäispituus (metriä)</th>

<th>Laitteiden maksimimääräenimmäismäärä</th>

Alkuperäinen standardi, joka kehitettiin [[SASI]]:sta ja jonka [[ANSI]] virallisesti tunnusti vuonna 1986. SCSI-1:ssä on 8-bittinen [[väylä]] (pariteetti mukaan lukien), jonka asynkroninen nopeus on 3,5 MB/s tai synkronisessa tilassa 5 MB/s. Väylän suurin sallittu kaapelin pituus on 6 metriä toisin kuin [[ATA]]-väylässä jonka maksimipituusenimmäispituus on vain 45 cm. Alkuperäisen standardin muunnelma sisälsi korkeajännitedifferentiaali (HVD) -signaloinnin, jonka maksimisuurin kaapelipituus oli moninkertainen verrattuna yleisempään yksipäiseen eli balansoimattomaan versioon (SE).

Tämä standardi julkaistiin vuonna 1989. Siitä syntyivät muunnelmat '''Fast SCSI''' ja '''Wide SCSI'''. Fast SCSI tuplasikaksinkertaisti maksiminopeudenenimmäisnopeuden 10:een MB/s. Wide SCSI levensi vielä väylän 16-bittiseksi nostaen maksiminopeudenenimmäisnopeuden 20:een MB/s. Nämä muutokset kuitenkin rajoittivat kaapelin maksimipituudenenimmäispituuden kolmeen metriin. SCSI-2 määritteli Wide SCSI:sta myös 32-bittisen version, joka käytti kahta 16-bittistä kaapelia per väylä. Laitevalmistajat eivät kuitenkaan toteuttaneet tätä vaihtoehtoa laajalti. Niinpä se poistettiin SCSI-3 -standardista.

Tämä standardi julkaistiin noin 1997 ja esitteli matalajännite differentiaali ([[LVD]]) signaloinnin. Tästä syystä Ultra-2:sta joskus käytetään nimeä '''LVD SCSI'''. LVD:tä käyttäen kaapelin maksimipituusenimmäispituus voitiin nostaa 12 metriin suuremman häiriöiden sietokyvyn takia. Samalla siirtonopeus nostettiin 80:een MB/s. Ultra-2 SCSI:llä oli suhteelliset lyhyt elinkaari ja sen suhteellisen nopeasti korvasi Ultra-3 (Ultra-160) SCSI.