Ero sivun ”Siunattu hulluus (elokuva)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: '''Siunattu hulluus''' on vuonna 1975 valmistunut suomalainen elokuva, joka pohjautuu Aapelin romaaniin ''Siunattu hulluus''. Elokuvassa p... |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Siunattu hulluus''' on vuonna [[1975]] valmistunut [[Suomi|suomalainen]] elokuva, joka pohjautuu Aapelin romaaniin ''[[Siunattu hulluus (romaani)|Siunattu hulluus]]''. Elokuvassa pääosissa kolmena veljeksenä esiintyivät [[Mikko Nousiainen]], [[Toivo Tuomainen|Toivo (Topi) Tuomainen]] sekä [[Martti Kuosmanen]]. Elokuvan käsikirjoittivat [[Rauni Mollberg]] ja [[Panu Rajala]].
== Juoni ==
Tarinaa kertoo alakoulun lehtori Vilhelm Horsma, joka kirjoittaa muistelmiinsa Rummukaisten veljeksistä Ana, Vilippus ja Elmeri. Horsma kertoo aluksi Rummukaisten perheestä yleensä, ja myöhemmin veljesten retkestä "hullujenhuoneelle". Veljeksistä nuorinta, Elmeriä, pidetään hiljaisen ja poikkeavan luonteensa takia vähämielisenä, jonka takia Ana ja Vilippus lähtevät traktorilla viemään häntä mielisairalaan. Matkansa aikana he kohtaavat erinäisiä vastoinkäymisiä ja sattumia, muun muassa liikennepoliisin ja sulavasuisen huijarin Lempisen, joka varastaa Anan takin veljesten nukkuessa.
Myöhemmin he pysähtyvät pienelle maatilalle lepäämään, jossa Elmeri ihastuu nuoreen tyttöön, Ruusuun. Maatilalla ollessaan satunnainen poliisijoukko ottaa Anan ja Vilippuksen kiinni luullessaan heitä vankikarkureiksi, mutta tajuavat erehdyksensä vasta poliisiasemalla. Asemalta päästyään veljekset tapaavat Lempisen vielä kerran hänen ollessaan saarnaaja pienen kylän navetassa. Vihaisena Lempiselle takkivarkaudesta Ana yrittää päästä Lempiseen käsiksi, mutta Lempisen kuuntelijajoukko estää hänet ja ajaa veljekset pakoon.
Loppujen lopuksi päästessään matkan päähänsä Ana ja Vilippus eivät uskalla kertoa matkan tarkoitusta siihen kyllästyneelle Elmerille, ja he lähtevät takaisin kotiin. He hakevat Elmerin uuden ihastuksen, Ruusun, mukaan, ja tarina päättyy Vilhelm Horsman epilogiin ja toteamukseen: "Hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja on lukematon määrä."
== Aiheesta muualla ==
| |||