Ero sivun ”70 millimetrin filmi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Virke menneeseen aikamuotoon, elokuvien esitys päättynyt
Rivi 5:
70 millimetrin elokuvafilmiä on käytetty myös pallon muotoiselle kankaalle heijastettavien elokuvien esittämiseen. Huvipuistoissa on esitetty Cinema 180- tai Cinema 2000 -nimisillä esityspaikoilla neljäsosapallon muotoiselle valkokankaalle lyhyitä, noin 15 minuuttia kestäviä elokuvia, joiden aiheena ovat olleet mm. auto- ja vuoristorata-ajelut sekä lentokonelennot. Valkokankaan kuvanäkymä kattaa yleisön näkökentästä noin 180° vaakasuunnassa ja 90° pystysuunnassa ja niitä seurataan esitystilassa seisoen. Elokuvien tarkoitus on horjuttaa katsojien tasapainoa pelkällä näköaistilla, koska näkymä kattaa melkein koko silmän näköalueen. Filmissä käytetään normaalia [[Todd-AO]]-kuvaruutua, ja ne kuvataan sekä esitetään erittäin pienipolttovälisellä kalansilmälinssillä. Tästä järjestelmästä on käytetty nimitystä Omnivision.
 
Toinen 70 millimetrin elokuvafilmin pallokangasprojisointitekniikka on Dynavision, jonka pallokankaalle heijastettavan kuvan näkymä on Omnivisionia hieman korkeampi. Järjestelmässä käytetään Omnivisionin tapaan lyhytpolttovälisiä kalansilmälinssejä. Dynavision-elokuvissa yhtä filmiruutua kohden käytetään kahdeksan perforaatioreikää, jonka mukaan myös järjestelmää nimitetään englannin kielessä. Dynavision-elokuvien aiheet ovat yleensä tieteellisaiheisia dokumentteja, jossa mikromaailman yksityiskohdat voidaan esittää katsojille valtavina suurennoksina. Dynavision-filmit voivat olla myös vailla ääniraitoja, jolloin elokuvan monikanavaääni tuotetaan projektoreihin synkronoiduilta erillisiltä äänilähteiltä. Dynavision-elokuvia Suomessa esitetäänesitettiin tiedekeskus [[Tiedekeskus Heureka|Heurekan]] Verne-teatterissa.
 
70 millimetrin filmi on ollut olemassa lähes yhtä kauan kuin elokuvakin, mutta se yleistyi vasta 1950-luvun aikana [[Todd-AO]]-laajakuvaformaatin mukana. Formaatti sai suosiota korkean kuvanlaatunsa ja monikanavaäänensä takia, ja jälkimmäisen takia monista [[35 millimetrin filmi]]llekin kuvatuista elokuvista tehtiin 70-millimetriset esityskopiot, jotta nekin voisivat hyödyntää monikanavaääntä. Erikoisefektien tekijät puolestaan suosivat 65 millimetrin filmiä sen kuvanlaadun takia. Formaatti menetti kuitenkin suosiotaan, kun filmilaadut paranivat ja 35 mm:n esityskopioissa alettiin käyttää digitaalista ääntä eikä kalliille suuren koon formaatille ollut juuri kysyntää. Toistaiseksi viimeinen kokonaan 65-milliselle filmille kuvattu elokuva on [[Kenneth Branagh|Kenneth Branagh'n]] ''Hamlet'' (1996). Nykyään 65 ja 70 millimetriä leveää filmiä käytetään enimmäkseen [[IMAX]]- ja [[Omnimax]]-filmiformaateissa.
 
[[Luokka:Elokuvafilmiformaatit]]