Ero sivun ”Jalmari Parikka” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Hjalmar Fabian Parikka''' (s. [[16. lokakuuta]] [[1891]], [[Sortavala]]ssa, k. [[27. maaliskuuta]] [[1959]] [[Helsinki|Helsingissä]] ) oli näyttelijä ja [[punakaarti|punakaartin]] Vuoksenlaakson komppanioiden päällikkö Suomen [[Suomen sisällissota|kansalaissodassa]]. Myöhemmin rintamapäällikkönä ja jäi vangiksi [[Viipuri]]n taistelussa. Sai kuolemantuomion, joka muutettiin vapaaehtoiseksi vankeusrangaistukseksi.
 
Parikalla oli pitkä teatteriura, joka alkoi [[Viipuri]]ssa [[1900-luku|1900-luvun]] lopulla. Hänestä tuli hetkellisesti [[Vaasan Teatteri]]n teatterinjohtaja vuonna [[1922]], mutta johtajakausi ei kestänyt kauaa. Lisäksi hän johti [[Mikkelin Teatteriteatteri]]a vuosina [[1926]]-[[1927]]. Hän oli teattereissa erinomainen [[Moliere]]n näytelmien koominen tulkitsija.
 
Myöhemmin hän näytteli kymmenissä suomalaisissa elokuvissa, mm. "[[Pekka ja Pätkä]]" -elokuvissa. Hän teki ensimmäisen elokuvaroolinsa mainiona vanginvartijana elokuvassa [[Varastettu kuolema]] vuonna [[1938]]. Samana vuonna hän kirjoitti "Viimeinen taisto" -nimisen kirjan sotakokemuksistaan. Hänet tunnetaan myös viihdytysjoukkojen kersantti Sampsa Samperin koomisesta elokuvaroolista sotilasfarssissa [[Niin se on, poijaat!]] ([[1942]])