Ero sivun ”Yliäänikone” versioiden välillä

6 merkkiä lisätty ,  16 vuotta sitten
p
w
p
p (w)
 
Ylisooninen lento nähtiin niin vaikeaksi, että alettiin puhua [[äänivalli]]sta, joka olisi vaikea murtaa tai ylittää. Lentokoneen vastus kasvoi äänen nopeutta lähestyttäessä (alkaen nopeudella 0,7-0,8 Mach jolloin ilman kokoonpuristuvuus alkaa näkyä), tiivistysaallot aiheuttivat tärinää ja ohjaamisvaiheuksia ja siiven painejakauma muuttui s.e. koneen nokka-alas momentti kasvoi. Esim. konekiväärien luodit lähtivät kolminkertaisella äänennopeudella, mutta niissä ja ohjuksissa ei tarvinnut pohtia nostovoimaa ja siitä aiheutuneita momentteja.
Alisoonisella nopeudella lentokoneen siiven painekeskiö on 25 % siiven etureunasta taaksepäin, ylisoonisessa lennossa 50 % siiven etureunasta.
 
Siiven profiilin ohuus ja nuolikulmassa oleva siipi vähentävät näitä ongelmia. Eräs keino tehdä suurnopeuslentokone, jolla on siedettävän alhainen nousu- ja laskunopeus on käyttää kääntyvää siipeä (VG, variable geometry). Tämä on ollut ratkaisuna esim. [[MiG-23]] ja F-14 koneissa. Deltasiipi oli käytössä Alexander Lippischin suunnittelemassa Me 163B Komet-rakettihävittäjässä. Se lensi enintään Mach 0,83 nopeudella.
 
1960-luvun lopussa ja vielä 1970-luvulla pohdittiin nopeita matkustajakoneita. [[Boeing]] luopui näistä kaavailuista ensimmäisenä. Mm. englantilainen BAC-yhtiö pohti 500-paikkaisen 5-kertaisella äänennopeudella lentävää lentokonetta 1975. [[NASA]] palasi tähän teemaan 1980-luvulla NASP-koneessa.
[[Avaruussukkula]]t ovat hypersoonisista lentokoneista pisimmälle operatiivisuudessa päässeet [[SR-71]]-tiedustelukoneen ja [[X-15]] -konekoneen ohella.
 
===Lähteitä===
* Bill Gunston, Faster than sound, Patrick Stephens Limited, Somerset, 1992, ISBN 1 -85260 -317 -8
 
[[luokkaLuokka:ilmailuIlmailu]]
 
[[de:Überschallflug]]
20 550

muokkausta