Ero sivun ”Yliäänikone” versioiden välillä

 

Ylisooninen lento nähtiin niin vaikeaksi, että alettiin puhua [[äänivalli]]sta, joka olisi vaikea murtaa tai ylittää. Lentokoneen vastus kasvoi äänen nopeutta lähestyttäessä (alkaen nopeudella 0,7-0,8 Mach jolloin ilman kokoonpuristuvuus alkaa näkyä), tiivistysaallot aiheuttivat tärinää ja ohjaamisvaiheuksia ja siiven painejakauma muuttui s.e. koneen nokka-alas momentti kasvoi. Esim. konekiväärien luodit lähtivät kolminkertaisella äänennopeudella, mutta niissä ja ohjuksissa ei tarvinnut pohtia nostovoimaa ja siitä aiheutuneita momentteja.

 

Siiven profiilin ohuus ja nuolikulmassa oleva siipi vähentävät näitä ongelmia. Eräs keino tehdä suurnopeuslentokone, jolla on siedettävän alhainen nousu- ja laskunopeus on käyttää kääntyvää siipeä (VG, variable geometry). Tämä on ollut ratkaisuna esim. [[MiG-23]] ja F-14 koneissa. Deltasiipi oli käytössä Alexander Lippischin suunnittelemassa Me 163B Komet-rakettihävittäjässä. Se lensi enintään Mach 0,83 nopeudella.

 

1960-luvun lopussa ja vielä 1970-luvulla pohdittiin nopeita matkustajakoneita. [[Boeing]] luopui näistä kaavailuista ensimmäisenä. Mm. englantilainen BAC-yhtiö pohti 500-paikkaisen 5-kertaisella äänennopeudella lentävää lentokonetta 1975. [[NASA]] palasi tähän teemaan 1980-luvulla NASP-koneessa.

 

===Lähteitä===

 

 

[[de:Überschallflug]]