Ero sivun ”Herra Lahtinen lähtee lipettiin” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
LA2-bot (keskustelu | muokkaukset)
p Bot: prettier ISBN
Drefer (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 10:
| tuottaja = [[Erik Blomberg]]
| yhtiö = [[Elo-Seppo Oy Ab]]
| kesto = 77 minuuttia
| kieli = suomi
| ikäraja = 15
Rivi 20:
}}
 
'''Herra Lahtinen lähtee lipettiin''' (''(Bättre fly än illa fäkta)'') on suomalainen elokuva vuodelta 1939. Se perustuu [[Kjeld Abell]]in näytelmään ''Melodia joka katosi''. Elokuvan luultiin lopullisesti kadonneen [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] sekasorrossa, kunnes syksyllä [[1975]] siitä löydettiin neljänkymmenen minuutin pätkä, eli hieman yli puolet. Säilynyt osuus sijoittuu elokuvan keskivaiheille. Elokuvan pääosassa on sanottu olleen koko [[keskiluokka|keskiluokan]], jota herra Lahtinen edustaa. Ohjaaja Nyrki Tapiovaaran mukaan Lahtisessa korostuu aikansa keskiluokan häilyvyys, joka kannattaa yhtä intohimoisesti tai intohimottomasti sekä aseistariisuntaa että Suomen puolustuksen vahvistamista. Nämä teemat olivat elokuvan valmistumisen aikaan nousseet hyvinkin korostetusti etualalle. Ohjaajalleen tyypillisesti elokuvassa on pinnan alle kätketty paljon. Vertauskuvallisuus on vahvasti läsnä. Sivuosissa nähdään muun muassa [[Hugo Hytönen]], [[Otto Noro]], [[Liisa Nevalainen]], [[Jalmari Parikka]] sekä [[Henake Schubak]] katulaulajana.
 
Herra Lahtinen on kaikin puolin kunnollinen keskiluokkainen konttoristi, pukeutuminen ja käyttäytyminen on hillittyä ja vaimokin on niin sanotusta hyvästä perheestä. Miehen [[palkkatyö]] on työpäivän päättymisen, [[sunnuntai]]n ja palkankorotuksen odottamista. Sunnuntaiden pakollisiin kuvioihin kuuluvat vasikanpaisti, appivanhempien vierailu ja perheriita. Lahtinen kaipaa kuitenkin tasaiseen elämäänsä edes muutaman kumpareen ja ehkä pari laaksoakin. Kevään tullen hän villiintyy nuoren oriin lailla, löytää elämänsä kadotetun sävelen. Kevään mennen Lahtinen palaa kiltisti ruotuun tyyppihyväksytyksi konttoristiksi. Myös rouva Edit Lahtinen alkaa hakea elämänsä kadotettua säveltä. Sen sointeja hän kuulostelee niin tiedemiehen silmälaseista kuin työmiehen työkaluistakin. Työmies suhtautuu Editiin varauksellisesti, mutta pian eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat henkilöt löytävät yhteisen sävelen. Lopussa Lahtisen pariskunta löytää toisensa rakenteilla olevan talon harjalla. Yhteinen melodia alkaa pikku hiljaa soida.