Ero sivun ”Aleksanteri II (paavi)” versioiden välillä

 

[[Lucca]]n [[piispa]]na hän oli yhdessä Hildebrandin (myöhemmin paavi [[Pyhä Gregorius VII]]) kanssa toimelias [[simonia]]n [[vastustaja]] ja papiston [[selibaatti|selibaatin]] kannattaja. Vuoden [[1059]] kirkolliskokouksen (katso paavi [[Nikolaus II]]) päätöksen mukaisesti Hildebrand järjesti Aleksanterin paaviuden ilman [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Saksan]] keisarin hovin hyväksyntää. Hovi valitsi tavan mukaan oman paavinsa [[Basel]]in kirkolliskokouksessa. Paaviksi valittiin [[Parma]]n piispa Cadalus, joka otti nimen [[Vastapaavi Honorius II|Honorius II]]. Honorius marssi Roomaan ja uhkasi pitkään Aleksanterin asemaa, mutta jonkin ajan kuluttua Saksan hovi hylkäsi hänet, eikä Aleksanterin asema enää ollut uhattuna. Aleksanterin seuraaja oli hänen toverinsa Hildebrand eli Gregorius VII.