Ero sivun ”Kondottieeri” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thijs!bot (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 8:
Kondottieeriarmeijan pääaselajina olivat raskaat ratsumiehet, [[ritari]]t (''elmeti'' tai ''armigheri veri''). Perusyksikkönä oli peitsi (''lanza''), johon kuului raskas ratsumies, kevyt ratsumies (''armigheri falsi''), aseenkantaja sekä ratsastava varsijousimies (''balestrieri''). Peitset muodostivat keskiaikaiseen tapaan joukkueita (''vintenaria'') ja eskadroonia (''squadriglia''). Jalkaväki koostui pääasiassa kevyistä yksiköistä, varsijousimiehistä, keihäsmiehistä (''pavesarii''), joiden varusteina oli keihäs ja suuri kilpi, paviisi, ja joiden tehtävänä oli suojata varsijousimiehiä, sekä pioneereistä (''quastatori''). Usein kaupungin oma varusväki (''milizia'') tarjosi lisäksi jalkaväkisotilaita kondottieerin käyttöön. Myös ulkomaisia joukkoja, kuten englantilaisia pitkäjousimiehiä tai albanialaisia stradioteja, käytettiin runsaasti. Toisinaan kaupunki saattoi palkata joukkoja myös suoraan eikä condottan kautta. Tällaista itsenäisesti palkattua sotilasta kutsuttiin nimellä ''lanze spezzate'' (murrettu peitsi).
 
Koska kondottieerit olivat kurinalaisia, pitkälle koulutettuja ja kalliita joukkoja, taistelut olivat väistämättä tuhoisia sekä voittajalle että häviäjälle. Sotilaat olivat kondottieereille investointeja, joita ei pitänyt haaskata turhan takia, ja siksi sotapäälliköt pyrkivät välttämään kenttätaisteluja ja pikemminkin ahdistamaan vihollisen sellaiseen asemaan, jossa sen huoltoyhteydet olivat katkaistut ja jossa sen asema oli niin epäedullinen, että taisteluun ryhtyminen olisi ollut itsemurha ([[epäsuora sodankäynti]]). Tästä on myöhempinä aikoina, varsinkin [[MacchiavelliNiccolò Machiavelli]]n ansiosta, syntynyt mielikuva, että kondottieerit olisivat olleet pelkureita ja välttäneet sotaa ja taistelua; todellisuudessa silloin, kun kondottieerit todella ryhtyivät taisteluun, taistelut olivat hyvin verisiä.
 
Vastoin yleistä uskomusta kondottieerit eivät vaihtaneet työnantajaa kesken kaiken. Condotta perustui luottamukselle, ja kondottieerille uskottavuus oli kaikki kaikessa. Condottan pettäminen kesken kaiken olisi merkinnyt luottamuksen pettämistä ja murtumista, ja tämän jälkeen uuden condottan solmiminen olisi ollut hyvin vaikeaa.