Ero sivun ”CENTO” versioiden välillä

Sopimus oli samanlainen kuin [[NATO|Pohjois-Atlantin sopimus]]. Sen päämääränä oli rajoittaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa Lähi-Idässä. CENTOlla ei ollut kuitenkaan pysyvää komentorakennetta, eikä länsivalloilla ollut juurikaan pysyviä sotilastukikohtia maissa. Yhdysvalloilla oli signaalitiedusteluasema Iranissa ja se teki [[U-2]]-lentoja Pakistanista käsin. Britannilla oli tukikohta Irakissa ja Pakistanissa.

Liitto rakoili, kun Irakin kuningas syöstiin vallasta ja tasavaltalainen vasemmistolaisnationalistinen hallitus erosi maaliskuussa 1959 sotilasliitosta. Tuolloin nimen "Bagdadin sopimus" käyttö lopetettiin. Vuosina 1965 ja 1971 Pakistan yritti saada apua sotiinsa Intiaa vastaan, mutta liittolaisten mukaan liitto oli Neuvostoliiton vastainen, ei Intian vastainen. Myöskään sen patoamistarkoitus ei toiminut, kun Neuvostoliitto solmi suhteet Egyptin, Syyrian, Irakin, Jemenin kansantasavallan, Libyan ja Somalian kanssa. Vuonna 1970 sillä oli 20000 sotilasta Egyptissä ja laivastotukikohdat Syyriassa, Somaliassa ja Jemenissä.