Ero sivun ”Francis Poulenc” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 17:
Poulencin sävellystyössä näkyy elämä Pariisin taiteilijayhteisössä ja vuorovaikutus useiden tunnettujen säveltäjien kuten Sravinskin ja Milhaud'n kanssa. Hän ei ollut erityisesti kokeilija Satien, Milhaud'n ja Honeggerin tapaan vaan pyrki ennemminkin säveltämään kaunista, monipuolista ja yleisöön vetoavaa musiikkia. Paitsi aikalaisiltaan, hän sai vaikutteita mm. [[Wolfgang Amadeus Mozart|Mozartilta]], [[Camille Saint-Saëns]]ilta ja [[Emmanuel Chabrier]]'lta sekä [[kuvataiteet|kuvataiteista]].
 
Poulenc itse oli erinomainen pianisti. Kahdenkymmenen viiden vuoden ajan hän toimi säestäjänä baritoni [[Pierre Bernac]]ille. Orkesterimusiikin lisäksi Poulenc sävelsi kolme oopperaa, [[urut|urku]]-, [[cembalo]]-, [[puhallinsoittimet|puhallin]]- ja pianomusiikkia sekä uskonnollista musiikkia. Hän myös sävelsi lauluiksi toistasataa runoilijatuttaviensa runoa. Poulencin teoksiin soolosoittimelle ja orkesterille kuuluvat yhden ja kahden pianon konserttojen lisäksi vuosina [[1927]]-[[1928]] sävelletty cembalokonsertto, jonka säveltäjä nimesi ''[[Concert champêtre]]ksi'', sekä urkukonsertto vuodelta 1938 - jälkimmäisiä voidaan kumpaakin pitää uraauurtavina sävellyksinä, ovathan molemmat soittimet yhä varsin harvinaisia orkesterin solistina. Cembalokonserton säveltämiseen Poulencia kannusti puolalainen Wanda Landowska, jota on pitkälti kiittäminen soittimen eräänlaisesta uudelleenlöytymisestä. Urkukonserttoa varten taas Poulenc sai urkujen tekniikkaa koskevia neuvoja ystävältään säveltäjä-urkuri Maurice Durufléltä, joka myös kantaesitti sen.
 
Francis Poulenc kuoli sydänvikaan Pariisissa [[30. tammikuuta]] [[1963]]. Hänet haudattiin [[Père-Lachaise]]n hautausmaalle.