Ero sivun ”Dominique Pire” versioiden välillä

'''Isä Dominique Pire''' (oik. Georges Charles Clement Ghislain Pire), ([[10. helmikuuta]] [[1910]] [[Dinant]] [[Belgia]] − [[30. tammikuuta]] [[1969]] [[Leuven]] Belgia), oli [[belgia]]lainen [[dominikaani]]munkki , jokajonka työskentely [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeisen pakolaisongelman auttamiseksi toi hanellehänelle [[Nobelin rauhanpalkinto|Nobelin rauhanpalkinnon]] vuonna [[1958]].

Pire antoi dominikaani-luostarilupauksensa vuonna [[1932]], ja samalla hän otti uudeksiuuden nimekseennimen «Dominique Pire». Tämän jälkeen hän opiskeli teologiaa ja valtiotiedettä ja palasi ''Sarten'' luostariin belgialaisessa [[Huy]]n kaupungissa sijaitsevaan''Sarten'' luostariin. LuostarissaLuostarista käsin hän aloitti sosiaalisen työskentelynsäsosiaalityön alueen vahaosaistenvähäosaisten parissa. Toisen maailmansodan aikana Pire toimi kenttäpappina vastarintaliikkeessä ja osallistui aktiivisti liittoutuneiden alas pudonneiden lentäjien palauttamiseen pois saksalaisten käsistä. Tästä toiminnasta hänet palkittiin lukuisilla mitaleilla sodan jälkeen.

Vuonna [[1949]] hän kiinnostui pakolaisongelmasta, joka oli sodan jälkeen Euroopan suuria kysymyksiä. HnHän kirjoitti asiasta kirjan ''Du Rhin au Danube avec 60,000 D. P.'' ja perusti järjestön auttamaan pakolaisia ottamalla vastuulleen kummiperheitä. Vuoden [[1950]] jälkeen hähän perusti ryhmän kyliä [[Saksa]]an ja [[Itävalta]]an ryhmän kyliä, joissa autettiin pakolaisia asettumaan paikoilleen. Hän kieltäytyi sekoittamasta sosiaalista vastuuta ja henkilökohtaista uskontoa, ja tämä aiheutti hänelle usein ongelmia.

Sen jälkeen kun hän oli vastaanottanutVastaanotettuaan Nobelin rauhanpalkinnon vuonna [[1956]] hän jatkoi toimintaansa rauhan puolesta perustamalla Rauhan yliopiston, jonka tehtävänä oli opettaa tulevia maailman johtajia suuremaansuurempaan yhteisymmärrykseen. Hän perusti myös Rauhan saaren (Île de paix), vapaaehtoisjärjestön, jonka tehtäväksi oli määritelty maaseutuväestön auttaminen kehityksen tielle. Hänen elinaikanaan tämä projektihanke lähti toimimaan sekä [[Intia]]ssa että [[Bangladesh]]issä.

* Service d'Entraide Familiale: järjestäjärjestö työskentelee sosiaalisestiyhteiskunnan syrjäytyneiden perheiden ja yksityistenyksittäisten henkilöiden yhteiskuntaan sopeuttamisen parissa.

* Aide aux Personnes Déplacées: toimii aktivina Belgiaan saapuvien pakolaisten parissa ja kehitysmaiden lasten kummitoiminnassa.

* Université de Paix: on erikoistunut konfliktien positiivistenmyönteisten ratkaisumallien hallintaan, niin perheissä, työpaikoilla kuin isommissakin yhteisöissä.

* Iles de Paix: tukee pitkän aikaväliaikavälin kehitysprojektejakehityshankkeita, ja niiden kohteena ovat [[Burkina Faso]]n, [[Benin]]in, [[Mali]]n, [[Guinea-Bissau]]n, [[Ecuador]]in, [[Bolivia]]n ja [[Peru]]n maaseutujen asukkaat.