Ero sivun ”Prosodia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p koitetaanpa pitää lähdeviitteet paikallaan |
||
Rivi 1:
'''Prosodia''' on puhutussa kielessä prosodisten ominaisuuksiensa summa eli sanojen painon ja ajoituksen, sanan osien pituuden, äänen sävyn, äänen korkeuden, sävelkulun ja [[intonaatio]]n avulla tapahtuvaa kommunikoinnin tehostamista tai merkityksen täydentämistä. Puheen prosodiset vihjeet valottavat lauserakennetta ja merkityksiä. Kirjoitussa kielessä tämä ei ole mahdollista ja usein [[välimerkki|välimerkit]] tai erilliset ääntömerkit toimivat prosodisten vihjeiden tavoin lauserakenteen selventäjinä. <ref>Eysenck & Keane, Cognitive psychology, s. 321, 2005.</ref>
==Prosodiset ominaisuudet==
'''Prosodiset''' eli '''suprasegmentaaliset ominaisuudet''' ovat eräitä [[sana|sanojen]] ja [[lause]]iden merkityksiä luovia ominaisuuksia segmentaali[[foneemi]]en rinnalla. Termi 'suprasegmentaali' viittaa nimessä siihen, että kirjotetusta tekstistä noita ominaisuuksia ei ole mahdollista segmentoida samoin kuin esimerkiksi kirjaimia, grafeemeja.
Rivi 6 ⟶ 7:
[[suomen kieli|Suomessa]] edellä mainituilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä erottavaa tehtävää, mutta esimerkiski [[kiina]]ssa on eriteltävissä nouseva, laskeva, nousevalaskeva ja tasainen sävelkulku, jotka vaikuttavat sanan merkitykseen. Tällaisia kieliä kutsutaan '''sävelkieliksi'''. Vieraan kielen puhujan näkökulmasta suomen kielessä voitaisiin analysoida olevan äänteiden keston muodostama merkitysero (esim. sanoissa ''sata, sataa''), suomen kielen kannalta on kuitenkin luontevampaa laskea kyseessä olevan kaksi peräkkäistä [[foneemi]]a pidennyksen sijaan, sillä suomen fonotaktiset säännöt grafeemien ja foneemien vastaavuudesta joutuisivat ristiriitaan.
==Lähteet==
| |||