|
'''70 millimetrin filmi''' on eräs suuren koon elokuvaesitysformaatti, ja '''65 mm:nmillimetrin filmi''' sen [[kameranegatiivi]]koko. Sitä on käytetty 1950-luvulta asti lähinnä suuren budjetin elokuvaspektaakkeleissa, kuten ''Ben-Hurissa'' (1959) ja ''Avaruusseikkailu 2001:ssä'' (''2001: A Space Odyssey'', 1968). Kyseinen filmikoko esiintyy yleensä eri tuotenimillä kulkevissa formaateissa, tunnetuimpina [[IMAX]] ja [[Super Panavision 70]].
Vaikka formaatti tunnetaankin paremmin 70 mm:nmillimetrin filminä, kuvataan elokuvat viisi millimetriä kapeammalle filmille. Esityskopion molemmille puolille liitetään 2,5 millimetriä leveät magneettiääniraidat, jotka sisältävät kuusiraitaisen äänen. Formaatissa jokaista kuvaruutua kohden on viisi [[perforaatio]]ta, ja [[kuvasuhde]] on 2,20:1. Useimmissa 65 ja 70 mm:nmillimetrin formaateissafilmiformaateissa (kuten [[Todd-AO]] ja [[Ultra Panavision 70]]) kuvanopeus on standardi 24 kuvaruutua/sekunnissa, mutta esimerkiksi [[Showscan]]-järjestelmässä se on 60 kuvaruutua/s.
70 mm:nmillimetrin elokuvafilmiä on käytetty myös pallon muotoiselle kankaalle heijastettavien elokuvien esittämiseen. Huvipuistoissa on esitetty Cinema 180- tai Cinema 2000 -nimisillä esityspaikoilla neljäsosapallon muotoiselle valkokankaalle lyhyitä, noin 15 minuuttia kestäviä elokuvia, joiden aiheena ovat olleet mm. auto- ja vuoristorata-ajelut sekä lentokonelennot. Valkokankaan kuvanäkymä kattaa yleisön näkökentästä noin 180° vaakasuunnassa ja 90° pystysuunnassa ja niitä seurataan esitystilassa seisoen. Elokuvien tarkoitus on horjuttaa katsojien tasapainoa pelkällä näköaistilla, koska näkymä kattaa melkein koko silmän näköalueen. Filmissä käytetään normaalia [[Todd-AO]]-kuvaruutua, ja ne kuvataan sekä esitetään erittäin pienipolttovälisellä kalansilmälinssillä. Tästä järjestelmästä on käytetty nimitystä Omnivision.
Toinen 70 mm:nmillimetrin elokuvafilmin pallokangasprojisointitekniikka on Dynavision, jonka pallokankaalle heijastettavan kuvan näkymä on Omnivisionia hieman korkeampi. Järjestelmässä käytetään Omnivisionin tapaan lyhytpolttovälisiä kalansilmälinssejä. Dynavision-elokuvissa yhtä filmiruutua kohden käytetään kahdeksan perforaatioreikää, jonka mukaan myös järjestelmää nimitetään englannin kielessä. Dynavision-elokuvien aiheet ovat yleensä tieteellisaiheisia dokumentteja, jossa mikromaailman yksityiskohdat voidaan esittää katsojille valtavina suurennoksina. Dynavision-filmit voivat olla myös vailla ääniraitoja, jolloin elokuvan monikanavaääni tuotetaan projektoreihin synkronoiduilta erillisiltä äänilähteiltä. Dynavision-elokuvia Suomessa esitetään tiedekeskus [[Tiedekeskus Heureka|Heurekan]] Verne-teatterissa.
70 mm:nmillimetrin filmi on ollut olemassa lähes yhtä kauan kuin elokuvakin, mutta se yleistyi vasta 1950-luvun aikana [[Todd-AO]]-laajakuvaformaatin mukana. Formaatti sai suosiota korkean kuvanlaatunsa ja monikanavaäänensä takia, ja jälkimmäisen takia monista [[35 mm|35millimetrin mm:n filmillekinfilmi]]llekin kuvatuista elokuvista tehtiin 70 mm:n-millimetriset esityskopiot, jotta nekin voisivat hyödyntää monikanavaääntä. Erikoisefektien tekijät puolestaan suosivat 65 mm:nmillimetrin filmiä sen kuvanlaadun takia. Formaatti menetti kuitenkin suosiotaan, kun filmilaadut paranivat ja 35 mm:n esityskopioissa alettiin käyttää digitaalista ääntä eikä kalliille suuren koon formaatille ollut juuri kysyntää. Toistaiseksi viimeinen kokonaan 65 mm:n-milliselle filmille kuvattu elokuva on [[Kenneth Branagh|Kenneth Branagh'n]] ''Hamlet'' (1996). Nykyään 65 ja 70 mm:nmillimetriä leveää filmiä käytetään enimmäkseen [[IMAX]]- ja [[Omnimax]]-filmiformaateissa.
[[Luokka:Elokuvafilmiformaatit]]
| 