Ero sivun ”Kustaa Pihlajamäki” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
(ei mitään eroa)
|
Versio 9. elokuuta 2005 kello 21.34
Kustaa Pihlajamäki (s. 7. huhtikuuta 1902, Nurmo - 10. helmikuuta 1944, Helsinki) oli suomalainen painija ja kaksinkertainen olympiavoittaja.
Pihlajamäki oli todellisesta painisuvusta: hänen veljensä Paavo ja Arvi olivat molemmat Suomen mestareita ja serkku Hermanni olympiavoittaja. Nykypainijoista Juha Ahokas on myös sukua Kustaa Pihlajamäelle.
Kustaa Pihlajamäki voitti vapaapainin olympiakultaa kahdesti: 1924 ja 1936. Vuoden 1928 kisoissa hän oli hopealla ja 1932 viides. Häntä voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen parhaista kevyiden sarjojen painijana. Hän voitti olympiamitalien lisäksi kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan mestaruuden kuusi kertaa ja vapaapainin kahdesti.
Pihlajamäki oli moninkertainen Suomen mestari. Viimeisen mestaruutensa hän otti höyhensarjassa 61 kg lokakuussa 1943 41-vuotiaana.
Kustaa Pihlajamäki oli siviiliammatiltaan poliisi. Hän siirtyi Pohjanmaalta Helsinkiin, jossa edusti Helsingin Kilpa-Veljiä ja Helsingin Poliisi-Voimailijoita. Hän kuoli 41-vuotiaana umpilisäkkeen puhkeamista seuranneeseen verenvuotoon. Venäläisten pommittaessa rajusti Helsinkiä, entinen painijasuuruus ei päässyt ajoissa hoitoon.
Saavutuksia
- olympiakultaa Pariisi 1924 (sarja 56 kg) ja Berliini 1936 (61 kg)
- olympiahopeaa Amsterdam 1928
- viides Los Angeles 1932
- kuusi Euroopan mestaruutta kreikkalais-roomalaisessa painissa (1930, 1933, 1934, 1937, 1938 ja 1939), kaksi vapaapainissa (1934 ja 1935), kaksi vapaapainin EM-hopeaa (1931 ja 1937)