Ero sivun ”Marjatta Kallio” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Drefer (keskustelu | muokkaukset)
Oliko Kalliolla ja Ahosella niin paljon yhteistä historiallista kosketuspintaa, että A:n nimi on erityisesti mainittava tässä yhteydessä?
Drefer (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Näyttelijä
| nimi = Marjatta Kallio
| syntymäaika = 10. helmikuuta 1924
| merkittävät roolit = Irja Salo, ''Syntipukki''<br>Jenni, ''Yhteinen vaimomme''
| kuva = Marjatta_Kallio_elokuvassa_Kovaa_peliä_Pohjolassa.jpg
| kuvan koko = 300px
| kuvateksti = Marjatta Kallio laivan tarjoilijana elokuvassa ''Kovaa peliä Pohjolassa''
| syntymäpaikka = Tampere
| pituus =
| kuolinaika = 7. heinäkuuta 2003
| oikea nimi =
| muut nimet =
| kotisivu =
}}
 
'''Marjatta Elina Kallio''' ([[10. helmikuuta]] [[1924]] [[Tampere]] &ndash; [[7. heinäkuuta]] [[2003]] [[Espoo]]) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja. Hän työskenteli [[Helsingin kaupunginteatteri]]n riveissä yli neljännesvuosisadan. Hänet muistetaan erityisesti pirteiden naisosien tulkitsijana. Kallion ensimmäinen aviopuoliso oli näyttelijä-lavastaja [[Kai Lappalainen]] [[1953]] &ndash; [[1960]] ja toinen puoliso näyttelijä [[Saulo Haarla]] [[1961]] &ndash; [[1965]]. Molemmat liitot päättyivät eroon.
 
== Taiteellinen ura ==
 
Marjatta Kallio oli [[Tampereen Teatteri]]n näyttelijänä vuosina [[1946]] &ndash; [[1949]]. [[Helsingin kaupunginteatteri]]n riveissä hän oli 1949 &ndash; [[1976]]. Kallio niitti mainetta varsinkin musikaaleissa ja komedioissa. Hän näytteli muun muassa [[Pirjo Raitio]]n eroajaisnäytelmässä ''[[Edvardin lapset]]'', jossa hän oli yksi lapsista, kaksi muuta olivat [[Martti Katajisto]] ja [[Usko Kantola]]. ''[[Niskavuoren Heta]]n'' ensi-illassa Kallio näytteli Hetan toista tytärtä, Kerttu Harjulaa, kuten samannimisessä elokuvassakin. Hän jäi eläkkeelle 52-vuotiaana sydänvaivojen takia.
 
Kallion elokuvaura alkoi [[1951]] pikkuosilla elokuvissa ''[[Vihaan sinua - rakas]]'' ja ''[[Tytön huivi]]''. Seuraavana vuonna hän tulkitsi [[Niskavuori | Niskavuoren]] hurjan Hetan ujompaa tytärtä Kerttua. Elokuvassa ''[[Yhteinen vaimomme]]'' hän näyttelee yhteisvaimo Jenniä. ''[[Syntipukki]]''-elokuvasta tehtiin uusi versio vuonna [[1957]] pääosassa [[Lasse Pöysti]]. Kallio vetää elokuvan kakkosjuonta tasokkaana myyjätär Irja Salona. ''[[Ei ruumiita makuuhuoneeseen]]'' -elokuvassa ([[1959]]) Marjatta Kalliolla on unohtumatoneroottisesti latautunut sivuosa mademoiselle Miminä, joka eroottisella tanssillaan huumaa [[Helge Herala]]n tulkitseman poikamiehen. Viimeinen merkittävä rooli Kalliolla on elokuvassa ''[[Älä nuolase...]]'' ([[1962]]) pirteänä seurapiirineitona. Hänen viimeiseksi valkokangasroolikseen jäi näyttäytyminen elokuvassa ''[[Äl' yli päästä perhanaa]]'' ([[1968]]), jossa hän näyttelee televisiota katsovaa perheenäitiä. Perheenisää näyttelee [[Olavi Ahonen]].
 
Marjatta Kallio esiintyi myös radiokuunnelmissa. Yleisradion[[Yleisradio]]n Radioteatterin ''[[Noita Nokinenä]]ssä'' hän antaa äänensä Mintunkukalle. Itse noidan ääni kuuluu [[Marja Korhonen | Marja Korhoselle]]. Kallion laulajanuralta on tallennettu kappaleet ''Blues sateessa'', ''Liisankatu'', ''Olenko minä minä'', ''Puhallinsekstetti'', ''Ruma Elsa'', ja ''Ruusukvartetti''. Laulut äänitettiin 1960, ne sävelsi [[Jorma Juhani Panula]] ja sanoitti Saulo Haarla sekä [[Ensio Rislakki]].
 
== Ajasta ikuisuuteen ==
Rivi 44 ⟶ 59:
*[http://www.yle.fi/levysto/firs2/nimi.php?Id=Kallio+Marjatta Yle.fi/levysto]
*[http://meteli.net/artist.php?id=10091 Meteli.net]
 
 
== Aiheesta muualla ==