Ero sivun ”Maastopuku” versioiden välillä

Teknologian kankeus ei mahdollistanut maastopukujen massatuotantoa toisessa maailmansodassakaan. Jokainen kuvioitu puku oli käsin maalattu, ja ensisijaisesti pukuja saivat tarkka-ampujat, tiedustelijat ja muut havaitsemiselle alttiit yksiköt. Enin tarmo pantiin kuitenkin suurempien kalustoyksiköiden ja rakenteiden kätkemiseen. Vuoden 1915 puolivälissä ranskalaisella naamiontiosastolla oli neljä pajaa: yksi [[Pariisi]]ssa ja kolme lähistöllä, lähinnä tuottamassa naamioverkkoja ja maalattuja kankaita. Verkkojen rakenne muuttui nopeasti langoista ja kudelmista raffianiinin, juuttikankaan ja kookosvärin käyttöön. Luonnonmukaisten materialien käyttö oli aina suositeltavaa. Toisessa Maailman sodassamaailmansodassa maastopukuja käyttivät sodan alussa saksalaiset laskuvarjojääkärit. maastopukujaMaastopukuja oli myös SS -osastojen käytössä.

Modernit maastopuvut ovat yleisiä kaikissa armeijoissa. Nykyisin tunnetuimpia maastopuvut ovat luultavimmin Yhdysvaltojen käyttämä BDU ja DCU. BDU on kehitetty 801980-luvulla ja siitä pohjautuu myös aavikkomaastopuku DCU.

Suomen Armeijan ensimmäinen maastopuku oli maastopuku malli 62 joka on edelleen käytössä jossain määrin. Malli 62 korvasi vuonna 1991 uusi malli 91 joka oli edeltäjäänsä selvästi tummempi ja paremmin vettä hylkivä lisäksi sitä ei voi havaita infrapunakameroilla. 2000-luvulla Yhdysvallat kehitti uudenlaisen kuvion Merijalkaväelleen. kuvioKuvio on nimeltään Marpat ja näyttää lähinnä pikselimössöltä. Pikselimäisyyden on tarkoitus hämätä digitaalisia laitteita. Suomen Armeija uusin maastopuku malli 05 on juuri tälläistätällaistä pikselimössöä. Modernit maastopuvut on suunniteltu taisteluihin jokaista nappia ja vetoketjua myöten.