Ero sivun ”Ville Salminen” versioiden välillä

Oltuaan Hannes Närhen lavastajaoppilaana 1927–30[[1927]]–[[1930|30]] [[Turku|Turun]] Teatterissa[[Teatteri]]ssa, Salminen siirtyi lavastajaksi Kansan Näyttämölle [[1932]], josta tie vei lavastaja-näyttelijäksi [[1933]] Kotkan[[Kotka]]n näyttämölle, [[1935]] Porin[[Pori]]n teatteriin, ja edelleen [[1937]] [[Helsinki|Helsingin]] Työväenteatteriin. [[1938]] vuorossa oli kiinnitys [[Suomi-FilmiinFilmi]]in, jossa seuraavan kuuden vuoden ajan Salminen lavasti 16 elokuvaa[[elokuva]]a, näytteli 13 roolia, sekä ohjasi ja käsikirjoitti yhden elokuvan. Ohjaustyö vuoden [[1941]] "Viimeinen vieras", jossa hän myös näytteli "roistomaista hahmoa". Suurin osa Salmisen rooleista oli juuri konnia, kuten maineikkaissa "Kuollut mies"-elokuvissakin.

[[1947]] Salminen siirtyi ensimmäisen kerran [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuuden]] palvelukseen, ohjaten ja lavastaen 14 elokuvaa (joista ensimmäinen Pekka Puupää-elokuva tämän vaiheen viimeinen ohjaustyö), sekä näytellen 7 elokuvassa, lähinnä konnia. Tämän aikajakson merkittävimpiä Salmisen ohjaustöitä "Kaunis Veera" ja "Toukokuun taika". Saatuaan tarpeekseen "roskaelokuvista" T.J. Särkän tallissa Salminen siirtyi [[1953]] [[Fennada-Filmi]]in ohjaten ja käsikirjoittaen 9 elokuvaa. Elokuvat olivat poikkeuksetta varsin vaatimattomia tuotoksia (ehkä "Anua ja Mikkoa" sekä "Evakkoa" lukuun ottamatta), ja pesti Fennadassa päättyi jo [[1957]]. Tämän jälkeen Salminen perusti oman Taskuteatterin, joka toimi vuodenpäivät.

T.J. Särkkä otti Salmisen takaisin [[ Suomen Filmiteollisuus|Suomen-Filmiteollisuuteen]] ohjaajaksi [[1959]], ja yhteistyötä jatkui vuoteen [[1961]] saakka. Näinä vuosina Salminen ohjasi viisi elokuvaa, joista peräti neljä [[Vaahteranmäen Eemeli|Eemeli]]-elokuvia. Särkän annettua hänelle lopputilin [[1961]], kehnosti menneen "Toivelauluja"-elokuvan jälkeen, Salminen siirtyi [[MTV3|Mainostelevision]] teatteripäälliköksi, toimien tehtävässä vuoteen [[1973]], jolloin jäi eläkkeelle. Salmisen näyttelijänura jatkui sattumanvaraisesti aina vuoteen [[1984]] saakka, jolloin hänet nähtiin pienessä roolissa elokuvassa "Klaani – tarina Sammakoitten suvusta". Pojat [[Ville-Veikko Salminen]] ja [[Timo Salminen]] ovat myös niittäneet mainetta elokuvien parissa.