'''Maria Sofia Paaso''' (ent. '''Laine''', sukunimi esiintyi myös muodossa '''Paaso-Laine''') ([[13. marraskuuta]] [[1868]], [[Ii]] – [[5. toukokuuta]] [[1945]], [[Helsinki]]) oli ompelija ja [[Suomen sosialidemokraattinen puolue|sosialidemokraattinen]] kansanedustaja.
Paason vanhemmat olivat laivuri Juho Paaso ja Liisa o.s. Pallukka. Hän kävi kansakoulun ja muutti 14-vuotiaana Helsinkiin, jossa hän työskenteli palvelijattarena ja käytyään ompelukurssit ryhtyi ompelijaksi. Paaso toimi puhujana työväenliikkeen ja [[raittiusliike|raittiusliikkeen]] tilaisuuksissa ja oli Sos.dem.Sosialidememokraattisen naisliiton sihteerinä 1900-1902 sekä ohjaajana [[Ihanneliitto|Ihanneliiton]] kursseilla ja Sos.dem.Sosialidememokraattisen raittiusliiton lastenosastoissa. Sortovuosien aikana Paaso joutui siirtymään [[Ruotsi]]in, jossa hän oleskeli vuosina 1903-1905.
Paaso oli SDP:n kansanedustajana ensimmäisessä eduskunnassa 1907-1908 edustaen [[Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri|Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä]]. Hän oli myös Sos.dem.Sosialidememokraattisen työläisnaisliiton liittotoimikunnan jäsen ja Sos.dem.Sosialidememokraattisen raittiusliiton liittotoimikunnan jäsen. Paason kansanedustajaura jäi lyhyeksi poliittisten riitojen vuoksi ja myös siksi, että Paaso oli mieltynyt näyttävään, yläluokkaiseen pukeutumistyyliin.
Paaso jatkoi työtään naisliitonNaisliiton luennoitsijana ja joutui uuden [[Franz Albert Aleksandrovitš Seyn|Seynin]] sortokauden aikana taas siirtymään Ruotsiin. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana Paaso toimi punaisten elintarvikelautakunnassa ja pakeni sodan lähestyessä loppuaan ensin [[Kotka]]an ja sitten [[Viipuri]]in. Hän oli vankileirillä ja [[Hämeenlinnan naisvankila]]ssa, josta hän vapautui kesällä 1918. Oltuaan joitakin vuosia [[Työväen Raittiusliitto|Työväen Raittiusliiton]] lastenosastojen ohjaajana Paaso perusti paperikaupan Helsinkiin. Kauppa teki kuitenkin lopulta [[konkurssi]]n, ja Paaso eli lopun elämäänsä poikansa taloudellisen tuen varassa.
Paaso oli naimisissa vuodesta 1889 poliisi Filip Laineen kanssa. Perheessä oli kolme lasta. Aviomiehen alkoholin käyttö ja Marian poliittinen toiminta johtivat asumuseroon 1900-luvun alussa, mutta varsinainenvarsinaisen avioeroavioeron tapahtuihän otti vasta 1917.
