'''Viinakortti''' oli vuonna [[19431944]] käyttöönotettu ja vuoden [[1970]] loppuun asti Suomessa käytössä ollut [[alko]]holiliikkeen antama virallinen henkilötodistus, josta käytettiin myösalkuun nimitystä myymälätodistus ja myöjhemmin henkilötodistus. Kortilla ostajat osoitettiin käyttämään heille nimettyä myymälää tarkoituksena estää alkoholin joutuminen salakauppaa sekä samalla estää alkoholin myynti mahdollisille väärinkäyttäjille. Korttien käyttö alkoi Helsingistä 1943ja Haagan kauppalasta 1944, levisi Turkuun, TampereelleNaantaliin ja NaantaliinTampereelle 1944. ja vuoteenVuoteen 1947 mennessä kortti oli käytössä koko maassa. Kortti oli alkuun edellytys ostosten tekemiseksi Alkossa, mutta myöhemmin oluen ja mietojen viinien (1949) ja osin myös väkevien viinien (1952) myynti sallittiin vaikkei korttia omistanutkaan. Eniten myydyt väkevät viinit palautettiin kortille 195X. Väkevien alkoholijuomien myynti oli koko kortin käytössä olo ajan sidoksissa korttiin.
Kortista maksettiin vuosittainen leimavero vuosina 1948 - 1969. Vuonna 1947 oli käytössä 1.2 miljoonaa korttia, mutta kortin tultua verolliseksi, oli kortteja vuonna 1949 käytössä enää 650 000. Vuosina 1948 - 1949 vero oli 300 mk ja tämän jälkeen 100 mk sekä 1963 jälkeen 1 mk vuodessa. Perinnässä käytettiin alkuun ALKO -lisäpainettuja leimamerkkejä, mutta vuodesta 1957 alkaen käytössä oli oma vuosiluvulla varustettu merkkimalli.
Käynnit alkoholiliikkeessä leimattiin korttiin vuosina 1944 - 1955. Myös tehdyt ostot merkittiin korttiin vuodesta 1947 alkaen kokonaisuudessaan, myöhemmin vain väkevien juomien osalta. Vuodesta 1957 ostot merkittiin vain väärinkäytöstä epäiltyjen kortteihin. SamoinTästä eteenpäin kortti tuli esittää vain vaadittaessa.
Mikäli ostoja tuli liian usein, henkilökunta saattoi ottaa kortin "kuivumaan." tai asikas joutui puhutteluun. Poliisi ilmoitti juopumuspidätykset Alkolle, ja tästä saattoi seurata henkilötodistuksen peruuttaminen kokonaan tai määräajaksi.
