Ero sivun ”Scud” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ainakin V-2 oli ballistinen ohjus, en tiedä mitä "suuri" tuossa tarkoittaa
+ohjustorjunnasta
Rivi 5:
==Käyttö==
 
Iran ja Irak käyttivät Scudeja toisiaan vastaan [[Irakin–Iranin sota|Irakin–Iranin sodassa]] 1980-luvulla. Scudeja ammuttiin Irakista Israeliin ja Saudi-Arabiaan Persianlahden sodassa vuonna 1991. Suuri osa Scud-ohjuksista ammuttiin alas [[Patriot (ohjus)|Patriot-torjuntaohjuksilla]] tavalla, jossa alas putoavat osat aiheuttivat silti merkittävää tuhoa. Irakin Scudista edelleen kehittelemiin ohjuksiin kuului mm. al-Hussein, jonka kantomatka on Scud-D:n luokkaa.
 
Irakin Scud-B:stä kehiteltiin edelleen al-Hussein, jonka kantomatka on noin 650 km ja al-Abbas, jonka kantomatka oli 750–800 km. Kantamaan lisättiin vähentämällä taistelukärjen massaa. Al-Hussein ulottui Tel Aviviin ja Al-Abbas Riadiin asti. Yhdysvaltain tiedustelun arvioiden mukaan Irakilla oli 15 ohjuspataljoonassa, joissa kussakin 15 laukaisualustaa ja 400–1000 ohjusta. Osa laukaisualustoista oli kiinteitä, osa sijoitettu MAZ-543-kuorma-auton alustalle. Kiinteistä laukaisualustoista suurin osa tuhottiin. Yhdysvaltain ilmavoimat kirjasi tuhotuksi 80 liikkuvaa lavettia Persianlahden sodassa, mutta yhtään näistä ei voitu varmistaa. Irakilaiset käyttivät valelaukaisualustoja ja hämäsivät tiedustelusatelliitteja mm. autonrenkaita polttamalla, mikä havaittiin ohjuslaukaisuksi.
 
Persianlahden sodan aikana Irak laukaisi 55 ohjusta. Niitä torjuttiin [[Patriot (ohjus)|Patriot-torjuntaohjuksilla]]. Sodan aikaisessa propagandassa tuloksia ylistettiin hyviksi ja puhuttiin 90–96 % prosentin osumatarkkuudesta. Kymmenisen vuotta sodan jälkeen puolustusministeri [[William S. Cohen]] totesi ohjustorjunnan epäonnistuneen. Erään tutkimustoimiston mukaan Patriotin torjuntaluotettavuus oli yhdeksän prosenttia, Kongressin selvityksessä vain yhden Patriotin todettiin tuhonneen varmasti Scud-ohjuksen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Lappi, Ahti|Nimeke =Ilmatorjunta kylmässä sodassa|Vuosi=2003|Kappale=|Sivu =497–500|Selite=|Julkaisupaikka=|Julkaisija=Ilmatorjuntasäätiö|Tunniste=}}</ref>
 
Scudin levinnein versio lienee Scud-B eli SS-1c, jollaisia on [[Iran]]illa Shahab-1-nimisinä. Pohjois-Korean, Pakistanin ja Iranin ohjusohjelmissa on käytetty hyväksi Scudin tekniikkaa uudempien, pidemmän kantaman ohjusten kehittelyyn.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Scud