|
'''Tavallisen kielenArkikielen filosofia''' eli(joskus '''arkikielentavallisen kielen filosofia''' tai '''lingvistinen filosofia''') onlähestyy perinteisiä [[filosofia|filosofinenfilosofisia]] suuntaus, joka lähestyi perinteisiä filosofisia ongelmia pitämällä niitä väärinymmärryksinäväärinkäsityksinä, jotka ovat seuraustajohtuvat [[kieli|kielen]] sanojen todellisen merkityksen unohtamisesta. SiihenArkikielen kuuluufilosofiassa yleensävältetään filosofistenrakentamasta filosofisia "teorioiden[[teoria|teorioita]]" välttäminen ja senniiden sijaanasemesta huomionhuomio kiinnittäminenkiinnitetään "tavallisenarkisen", jokapäiväisen kielen yksityiskohtiin.
Tavallisen kielenArkikielen filosofia liitetään usein [[Ludwig Wittgenstein]]in myöhäisfilosofiaan sekä [[Gilbert Ryle]]n, [[J. L. Austin]]in, [[P. F. Strawson|Peter Strawson]]in ja [[Norman Malcolm]]in ajatteluun. Se olivallitsi valtavirran filosofinenfilosofiaa suuntaus 19301930–1970-luvulla, ja 1970-lukujense välillä,on janykyajan onfilosofiassa edelleen merkittävä taustatekijä nykyajan filosofiassa. Nimitys "tavallisen kielenarkikielen filosofia" tuleejuontuu vastakkainasettelusta sen lähestymistapojen ja aiempien [[analyyttinen filosofia|analyyttistäanalyyttista filosofiaa]] hallinneiden lähestymistapojen kanssa, joita kutsutaan nykyään joskus "ideaalikielen filosofiaksi", välillä.
== Historia ==
VarhaisenVarhainen analyyttisenanalyyttinen filosofianfilosofia suhtautuminenei tavalliseensuhtautunut kieleen ei ollutarkikieleen yhtä positiivinenmyönteisesti. [[Bertrand Russell]] oli taipuvainen sivuuttamaansivuutti kielen filosofisesti vähämerkityksellisenä,vähämerkityksisenä ja tavallisen kielenarkikielen liian epämääräisenä, jotta siitä olisi apua [[metafysiikka|metafyysisten]] ja [[tietoteoria|tietotereettisten]] ongelmien ratkaisemisessa. [[Gottlob Frege]] ja [[Wienin piiri]] (erityisesti [[Rudolf Carnap]]), nuori Wittgenstein ja [[W. V. O. Quine]] pyrkivät kaikki kehittämään sen sijaantilalle nykyaikaista [[logiikka]]a tieteen esitysmuodoksi. Wittgensteinin ''[[Tractatus Logico-Philosophicus|Tractatuksessa]]'' esittämä näkemys oli enemmän tai vähemmän yhtäläinenvastasi Russellin näkemysten kanssanäkemyksiä siinäsikäli, että kieli tulisi muotoilla uudelleen, niin etteijotta se ei olisi enää epämääräistä vaan kuvaisi maailmaa täsmällisesti, jottaja voisimme paremmin käsitellä filosofisia ongelmia.
Wittgensteinin julkaisemattomissa teoksissa 1930-luvulla tapahtunut muodonmuutos keskittyi pitkälti kahden ajatuksen ympärille: että tavallisessa kielessäarkikielessä ei ollut mitään ''vikaa'' sinällään,sinänsä ja että monet perinteiset filosofiset ongelmat olivat vain harhoja, jotka seurasivat kielen ja sen kuvaamien asioiden välisen suhteen väärästä ymmärtämisestäväärinymmärtämisestä. Ensin mainittu ajatus johti aiemman analyyttisen filosofian — ja todennäköisesti koko aiemman filosofian — lähestymistapojen hylkäämiseen, ja viimeksi mainittu johti niidensiihen, korvaamiseenettä kielenfilosofinen tutkimisellatutkimus senkorvattiin tavallisissaarkikielen käyttötapauksissa,tutkimisella — tavoitteena oli filosofisilta ongelmilta vaikuttavien kysymysten "purkaminen" niiden ratkaisemisyritystenratkaisuyritysten sijaanasemesta.
AlussaAluksi tavallisenarkikielen kielenfilosofiaa filosofia nähtiin jokopidettiin analyyttisen filosofian laajennoksenalaajennuksena tai vaihtoehtona. Kun terminkäsitteen "analyyttinen filosofia" merkitys on sittemmin vakiintunut ja selkiintynytselvennyt, tavallisenon kielenarkikielen filosofia on nähty analyyttisen filosofian vaiheenavaiheeksi, joka seurasi [[looginen empirismi|loogista empirismiä]] ja on edeltänytedelsi vielä nimeämätöntä vaihetta, jossa analyyttinen filosofia on ilmennyt muun muassa [[Richard Rorty]]n [[uuspragmatismi]]na ja [[Saul Kripke]]lle ominaisena ajatteluna.
Vaikka tavallisen kielenarkikielen filosofia on saanut paljon vaikutteita Wittgensteinin ja hänen oppilaidensa tutkimuksista [[Cambridgen yliopisto|Cambridgessa]]ssa, 1940-luvulla se kehittyi suurelta osin [[Oxfordin yliopisto|Oxfordissa]]ssa Austinin ja Rylen johdolla, ja se oli hyvinlevisi laajalle levinnyttä, ennen kuin sen suosio laski nopeasti 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alkupuolella. Nykyään ei ole harvinaista kuulla näkemystäväitettävän, "tavallisenettä kielenarkikielen filosofia on kuollut". Wittgenstein on harvoja, joka on säilyttänyt tuon aikaisentuonaikaisen maineensa. Joka tapauksessa filosofian [[kielellinen käänne]] säilyyon nykyaikaisen ajattelun käännekohtanakäännekohta, ja monet sen eri aloilla vaikuttavistavaikuttavat seurauksistaseuraukset voidaan johtaa tavallisen kielenarkikielen filosofiaanfilosofiasta.
== Keskeisiä ajatuksia ==
WittgensteinWittgensteinin katsoi, ettämukaan sanojen merkitys on niiden tavallisessa käytössä, ja tämän vuoksi filosofit kompastuvat usein [[abstrakti|abstrakteihin]] sanoihin. Ajatusta, jonka mukaan sanoja ei pidä yrittää ymmärtää erossairrallaan niiden käytöstä tavallisessa kielessäarkikielessä, kutsutaan myös [[kontekstualismi]]ksi.
Esimerkki: '''Mitä on ''todellisuus''?''' — Filosofit ovat kohdelleet "todellisuutta" substantiivina: se kuvaa jotakin, millä on tietyt ominaisuudet. Näistä ominaisuuksista on väitelty tuhansia vuosia.
Esimerkiksi: Mitä on ''todellisuus''? Filosofit ovat käsitelleet sitä substantiivina, joka kuvaa jotain jolla on tietyt ominaisuudet. Näistä ominaisuuksista on väitelty tuhansia vuosia. Tavallisen kielen filosofia katsoisi sen sijaan, kuinka käytämme sanaa "todellisuus". Ihmiset voivat sanoa, että "näyttää siltä että X; mutta ''todellisuudessa'' asia on Y". Tällä ilmaisulla ei kuitenkaan tarkoiteta, että Y:llä olisi jonkinlainen erityinen olemassaolo, jota X:llä ei ole. Se mitä tarkoitetaan, on "X vain kuulosti oikealta, mutta se oli jollain tavalla harhaanjohtavaa. Nyt kerron totuuden: Y". Näin "todellisuudessa" on ikään kuin sana "kuitenkin". Näin lausuma "Todellisuudessa asia on [...]" palvelee samanlaista tarkoitusta — sen tehtävänä on asettaa kuulijan odotukset. Edelleen, kun esimerkiksi puhumme "todellisesta [[ase]]esta", emme esitä metafyysistä väitettä todellisuuden luonteesta, vaan ainoastaan erotamme tämän aseen leluaseesta, kuvitteellisesta aseesta, jne.
Arkikielen filosofia sen sijaan kysyisi, kuinka '''käytämme''' sanaa "todellisuus". Ihmiset voivat sanoa: "Näyttää siltä että X; mutta '''todellisuudessa''' asia on Y." Tällä ilmauksella ei kuitenkaan tarkoiteta, että Y:llä olisi jonkinlainen erityinen olemassaolo, jota X:llä ei ole. Oikea tulkinta kuuluu: "X vain kuulosti oikealta, mutta se oli jollain tavalla harhaanjohtavaa. Nyt kerron totuuden: Y."
Kiistat alkavat, kun tavallisen kielen filosofit soveltavat samaa lähestymistapaa sellaisiin kysymyksiin kuin "Mitä on [[totuus]]?" tai "Mitä on [[tietoisuus]]?" Koulukunnan filosofit katsoisivat, ettemme voi olettaa, että (esimerkiksi) Totuus olisi "olio" tai "esine" (samassa merkityksessä kuin esimerkiksi pöydät ja tuolit ovat "esineitä"), jota sana "totuus" edustaa. Sen sijaan meidän tulee katsoa, millä tavalla sanat "totuus" ja "tietoisuus" todella toimivat tavallisessa kielessä. Saatamme asiaa tutkittuamme huomata, ettei ole olemassa yhtä yksittäistä asiaa, jota sana "totuus" vastaisi. Wittgenstein pyrki kuvaamaan tätä [[perheyhtäläisyys|perheyhtäläisyyden]] käsitteellään. Tämän vuoksi tavallisen kielen filosofit ovat taipuvaisia anti-[[essentialismi]]in, vaikka näkemys onkin hyvin kiistanalainen. Anti-essentialismi ja siihen liittyvä kielifilosofia ovat usein oleellisia osia [[feministinen filosofia|feministisessä]], [[marxilainen filosofia|marxilaisessa]] ja muissa yhteiskunnallisissa filosofioissa, jotka ovat kriittisiä [[status quo]]n aikaansaamia epäoikeudenmukaisuuksia kohtaan. Essentialistinen "Totuus" jonakin "esineellisenä" yhdistetään niissä usein hallinnon ylläpitämään sortoon ja vaihtoehtoisten totuuksien kielto vaihtoehtoisten elämänmuotojen kieltoon. ▼
Näin "todellisuudessa" käyttäytyy ikään kuin sana "kuitenkin". Näin lausuma "Todellisuudessa asia on – –" palvelee samanlaista tarkoitusta — sen tehtävänä on muokata kuulijan odotuksia. Kun taas puhumme esimerkiksi "todellisesta [[ase]]esta", emme esitä metafyysistä väitettä todellisuuden luonteesta vaan ainoastaan erotamme tämän aseen tehottomasta aseesta, kuvitteellisesta aseesta jne.
▲Kiistat alkavatsyntyvät, kun tavallisen kielenarkikielen filosofit soveltavat samaa lähestymistapaa sellaisiin kysymyksiin kuin "Mitä on [[totuus]]?" tai "Mitä on [[tietoisuus]]?" KoulukunnanTuon filosofitkoulukunnan katsoisivat,mukaan ettemmeemme voi olettaa, että (esimerkiksi) Totuustotuus olisi "olio" tai "esine" (samassa merkityksessä kuin esimerkiksi pöydät ja tuolit ovat "esineitä"), jota sana "totuus" edustaa. Sen sijaan meidän tulee katsoa, millä tavalla sanat "totuus" ja "tietoisuus" todella toimivat tavallisessa kielessäarkikielessä. SaatammeAsiaa asiaatutkittuamme tutkittuammesaatamme huomata, ettei ole olemassa yhtä yksittäistäyksityistä asiaa, jota sana "totuus" vastaisi. Wittgenstein pyrki kuvaamaan tätä [[perheyhtäläisyys|perheyhtäläisyyden]] käsitteellään. TämänNiinpä vuoksi tavallisen kielenarkikielen filosofit ovat taipuvaisia anti -[[essentialismi]]in, vaikka näkemysse onkinon hyvinsangen kiistanalainen kanta. Anti-essentialismiAntiessentialismi ja siihen liittyvä kielifilosofia ovatliittyvät usein oleellisia osiaoleellisesti [[feministinen filosofia| feministisessäfeministiseen]], [[marxilainen filosofia| marxilaisessamarxilaiseen]] ja muissamuihin yhteiskunnallisissayhteiskunnallisiin filosofioissafilosofioihin, jotka ovat kriittisiäarvostelevat [[status quo]]n aikaansaamia epäoikeudenmukaisuuksia kohtaan. Essentialistinen " Totuustotuus" jonakin "esineellisenä" yhdistetäänliitetään niissä usein hallinnon ylläpitämään sortoon ja vaihtoehtoisten totuuksien kielto vaihtoehtoisten elämänmuotojen kieltoon.
== Tavallisen kielen filosofialle merkittäviä teoksia ==
| 