Ero sivun ”Pohjoismainen filosofia” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
p Luokat
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 10:
[[H. C. Ørsted]] sai aluksi paljon vaikutteita Kantilta, mutta kääntyi myöhemmin kannattamaan Schellingiä. Sekä [[Johannes Boye]] että [[Niels Treschow]] (1751–1833) vastustivat kantilaisuutta, toinen [[Adam Smith]]in ja toinen nominalismin ja empirismin kannattajana.<ref name="OCP-Danish"/> Treschow kääntyi lopulta eräänlaiseen uusplatonismiin<ref name="OCP-Danish"/> tai spinozismiin.<ref name="Follesdal-2"/>
 
1800-luvulla saksalainen idealismi oli filosofian valtavirtaus myös Pohjoismaissa. [[Henrik Steffens]] (1773–1845) sai vaikutteita [[Friedrich von Schelling]]iltä, [[Benjamin Höijer]] (1767–1812) tämän lisäksi [[Johann Gottlieb Fichte|J. G. Fichteltä]]. Muuten keskeisin nimi oli [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|G. W. F. Hegel]]. Hegeliläisiä olivat erityisesti [[Poul Martin Møller]] (1794–1838) ja [[Marcus Jacob Monrad]] (1816–97). Suomessa [[J. V. Snellman|Johan Vilhelm SnellmannSnellman]] (1806–81) kehitti Hegelin ajattelun pohjalta kansallishengen filosofiaa. Ruotsissa [[Erik Gustaf Geijer]] (1783–1847) vastusti Hegeliä, Tanskassa puolestaan [[Søren Kierkegaard]]. Hegeliläisyyden aikana filosofia alkoikin kehittyä eri Pohjoismaissa eri suuntiin.<ref name="Follesdal-2"/>
 
== Filosofia Ruotsissa ==