Ero sivun ”Emma Väänänen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p w |
||
Rivi 6:
Väänänen työskenteli näyttelijänä vuodesta [[1930]] alkaen [[Rovaniemi | Rovaniemellä]], [[Pori]]ssa, [[Turku | Turussa]] ja [[Tampere]]ella. [[Helsingin kaupunginteatteri | Helsingin Kansanteatterin]] riveissä hän näytteli vuosina [[1940]] – [[1949]]. Emma Väänänen kiinnitettiin [[Radioteatteri]]in vuonna 1949, jossa hän työskenteli vuoteen [[1961]]. Väänänen ei vierastanut uusia medioita; hän työskenteli uransa viimeisessä vaiheessa (1961 – [[1969]]) [[Televisioteatteri]]ssa. Kesällä [[1955]] Väänänen nähtiin [[Pyynikin Kesäteatteri]]ssa klassikkonäytelmässä ''[[Putkinotko]]''. Kaksitoista vuotta myöhemmin hän näytteli samassa näytelmässä [[Mikkelin Naisvuoren kesäteatteri]]ssa.
Emma Väänäsen filmiura alkoi vuonna [[1941]] pienellä sivuosalla elokuvassa ''[[Suomisen perhe]]''. Elokuvatöistään hän sai kaikkiaan neljä [[Jussi-palkinto | Jussi-palkintoa]], jokaisen naispääosasta. Ensimmäinen, vuonna [[1947]] palkittu suoritus oli nimiosa elokuvassa ''[[Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä]]''. [[1952]] hän sai Jussin tulkinnastaan miehenkipeänä vanhanapiikana [[Valentin Vaala]]n ohjaustyössä ''[[Gabriel, tule takaisin]]''. Viisi vuotta myöhemmin palkittiin Väänäsen vahva tulkinta kanavanvartijan vaimona elokuvassa ''[[Elokuu]]''. Vuonna 1958 hänelle myönnettiin Jussi-palkinto Loviisan roolista värielokuvassa ''[[Niskavuoren naiset (vuoden 1958 elokuva)|Niskavuoren naiset]]''. Vaalan teos on Väänäsen ainoa värielokuva. Väänänen sai tunnustusta myös ennen Jussi-palkinnon perustamista. Hänet palkittiin [[Joel Rinne | Joel Rinteen]] kanssa vuosien [[1943]] – [[1945]] parhaina näyttelijöinä pääosista [[Ilmari Unho]]n elokuvassa ''[[Kirkastettu sydän]]''. Väänänen näytteli niin ikään muutamissa lyhyissä fiktioissa.
Emma Väänänen näytteli myös teattereiden ulkopuolella. Hän esiintyi esimerkiksi eräiden sukulaistensa kanssa Väänästen sukuseuran juhlatilaisuudessa, joka järjestettiin [[Hämäläisten Talo]]n juhlasalissa [[2. huhtikuuta]] [[1945]]. Tasan kaksi vuosikymmentä myöhemmin, 2. huhtikuuta [[1965]] Väänänen nousi monien muiden näyttelijälegendojen kanssa lavalle Helsingin [[Pohjoisesplanadi]]lla sijainneen [[Kino-Palatsi]]n viimeisessä näytännössä, joka oli ''[[Jääkärin morsian]]''.
Rivi 15:
*[[Taas tapaamme Suomisen perheen]] (1959)
*[[Niskavuoren naiset (vuoden 1958 elokuva) | Niskavuoren naiset]] (1958)
*[[Elokuu (elokuva) | Elokuu]] (1956)
*[[Riihalan valtias]] (1956)
| |||