Wikipedia

Ero sivun ”Itä-Karjalan sotilashallinto” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Itä-Karjalan sotilashallinto''' oli Suomen [[1941]]-[[1944]] muodostama tilapäishallinto Suomen miehittämille Neuvostoliiton alueille. Se perustettiin [[15. heinäkuuta]] [[1941]], ja senensimmäiseksi johtoonsotilashallintokomiteaksi tuli [[Enso-Guzeit]]in toimitusjohtaja, [[vuorineuvos]] ja [[everstiluutnantti]] [[Väinö Kotilainen]]. Hänen apulaisekseen nimitettiin [[everstiluutnantti]] [[Ragnar Nordström]]. Esikuntapäälliköksi oli ajateltu [[Lapin lääni]]n maaherra [[Kaarlo Hillilä]]ä, mutta hänet tarvittiin ylläpitämään suhteita Pohjois-Suomen saksalaisjoukkoihin.
 
==Sotilashallintokomentajat==
 
Väinö Kotilainen luopui tehtävästä [[15. kesäkuuta]] [[1942]], minkä jälkeen sotilashallintokomentajana toimi eversti J. V. Arajuuri [[19. elokuuta]] [[1943]] saakka, minkä jälkeen eversti [[Olli Paloheimo]] hoiti tehtävää Suomen miehityksen loppuun saakka 1944.
 
==Mikkelistä Petroskoihin==
 
Itä-Karjalan sotilashallinto aloitti toimintansa Mikkelissä, missä sijaitsi Suomen armeijan päämaja. [[15. lokakuuta]] [[1941]] se siirtyi Joensuun seudulle [[Niittylahden kansanopisto]]on sekä [[20. marraskuuta]] tilojen järjestyttyä [[Joensuu]]n kaupunkiin. Hallinto siirrettiin [[Äänislinna]]an [[15. maaliskuuta]] [[1943]].
 
==Organisaatio==
 
Sotilashallintokomentajalla oli sotilashallintoesikunta, jota johti esikuntapäällikkö. Siihen kuuluivat [[komento-osasto (Itä-Karjalan sotilashallinto)|komento-osasto]], [[hallinnollinen osasto (Itä-Karjalan sotilashallinto)|hallinnollinen osasto]], [[taloudellinen osasto (Itä-Karjalan sotilashallinto)|taloudellinen osasto]], [[hallinnollis-taloudellinen osasto (Itä-Karjalan sotilashallinto)|hallinnollis-taloudellinen osasto]], [[tiedusteluosasto (Itä-Karjalan sotilahallinto)|tiedusteluosasto]], [[valistusasiainosasto (Itä-Karjalan sotilashallinto)|valistusasiainosasto]], [[lääkintäosasto (Itä-Karjalan sotilashallnto)|lääkintäosasto]]. Jokaisessa osastossa oli yleensä kaksi toimistoa. Osastoista riippumattomina erillisinä toimistoina toimivat [[sosiaalitoimisto (Itä-Karjalan sotilashallnto)|sosiaalitoimisto]], [[intendentin toimisto (Itä-Karjalan sotilashallinto)|intendentin toimisto]], [[postiasiaintoimisto (Itä-Karjalan sotilashallinto)|postiasiaintoimisto]] sekä [[tilintarkastustoimisto (Itä-Karjalan sotilashallinto)|tilintarkastustoimisto]].
 
==[[Akateeminen Karjala-Seura]]==
 
Itä-Karjalan väliaikaisessa sotilashallinnossa toimi runsaasi [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisen Karjala-Seura]]n jäseniä. [[Vilho Helanen]], [[Reino Castrén]] ja [[Aarne Vuolle]] toimivat osastopäällikköinä, ja kuuluivat myös AKS:n johtoon.
 
==Hallinnon tavoitteet==
 
===Sotatalous===
 
Hallinnon tarkoituksena oli kytkeä Itä-Karjalan taloutta osaksi Suomen sotataloutta mm. puunhankinnan suhteen, lähentää karjalaisväestöä Suomeen opetuksen muodossa sekä valvoa venäläisperäistä väestöä. Hallinto ylläpiti kouluja. Se myös eristi venäläisperäisen väestön [[Itä-Karjalan keskitysleirit|keskitysleireihin]], joita alettiin kutsua [[1943]] siirtoleireiksi erotukseksi saksalaisista keskitysleireistä. [[1943]] suomalaisperäisen ja venäläisperäisen väestön kohtelu lähentyi toisiaan ja kuolleisuus leireillä väheni.
 
===Suur-Suomi===
 
Hallinnon pitkän tähtäimen alkutavoitteena oli luoda edellytykset sille, että Itä-Karjala jää pysyvästi Suomen haltuun Neuvostoliittoa vastaan käytävän sodan päätyttyä Saksan tuella. Alueella noudatettiin Suomen rikoslakia, ja koululaitos pyrki poiskasvattamaan alueen väestöä neuvostoliittolaisesta opetuksesta.
 
Alueen väestö luokiteltiin kansallisiin ja epäkansallisiin. Kansallisiin kuuluivat karjalaiset, vepsäläiset, inkeriläiset, suomalaiset, eestiläiset, mordvalaiset ja muut suomensukuiset. Epäkansallisia olivat venäläiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset, puolalaiset, tataarit, lättiläiset (latvialaiset), saksalaiset ja muut.
 
Osa epäkansallisista internoitiin keskitysleireihin turvallisuuden vuoksi. He muodostivat epäkansallisimpiakin heikommin palkatun ryhmä, jota käytetiin myös työssä. Kansallisten ja epäkansallisten välillä oli vapaassa työssä suuret säädetyt tuloerot, mikä lakkautettiin syksyllä 1943, kun oli vakuututtu [[Stalingradin taistelu]]n jälkeen vähitellen, ettei Saksa voitakaan sotaa.
 
 
Hallinnon kansainvälistä mielikuvaa Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden keskuudessa pyrittiin kehittämään siten, että jo alusta alkaen hallinnon lainopilliseksi avustajaksi määrättiin elokuussa sotilasvirkamieheksi Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori [[Veli Merikoski]]. Merikoski kirjoitti Itä-Karjalan sotilashallinnosta tutkimuksen ''Suomalainen sotilashallinto Itä-Karjalassa 1941-1944'', jossa oli todellisuudesta poikkeavia näkemyksiä.
 
Hallinnon mallikkuutta korostamaan Mannerheim antoi [[27. heinäkuuta]] [[1941]] käskyn kutsua kaksitoista Suomessa asunutta Itä-Karjalan sotilashallinnon neuvottelukuntaan, millä osoitettiin sotilashallinnon alttius kuunnella paikallisia mielipiteitä. Neuvottelukunnan jäsenet olivat kuitenkin paikallisille ulkopuolisia, koska olivat asuneet Suomessa jo 1920-luvulta alkaen heimosotien tappioista alkaen.
 
Itä-Karjalan sotilashallinnon ulkopuolelle jäi rintamaa lähellä olevien sotatoimiyhtymien oma sotilashallinto.
 
Hallinnon taloudellisena tavoitteena oli kytkeä valloitetun Itä-Karjalan osat Suomen talouteen siten, että esimerkiksi alueelle jääneellä työvoimalla olisi kyetty mahdollisimman suureen raakapuun hankintaan Itä-Karjalasta. Tässä tarkoituksessa käytettiin vapaan työvoiman lisäksi myös Itä-Karjalan sotilashallinnon vangitsemia keskitysleiriläisiä, joista osa oli vanhuksia ja lapsia. Itä-Karjalan sotilashallinnolle oli yllätys se, miten tehokkaasti Neuvostoliitto oli evakuoinut työvoimaa Itä-Karjalasta, minkä vuoksi Itä-Karjalan alueen hyödyntämismahdollisuudet olivat heikenneet suunnitellusta.
 
Hallinnon pienin piiri, Maaselän piiri, lakkautettiin vuoden 1942 lopulla, ja sen alueista kaksi liitetiin Vienan piiriin ja kolme Aunuksen piiriin.
 
{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#7093DB" width="100%" | '''[[Itä-Karjalan sotilashallinto|<u>Itä-Karjalan sotilashallinto</u>]]'''
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" | '''[[Aunuksen piiri (sotilashallinto)|Aunuksen piiri]]'''<br/>
[[Aunuksen alue|Aunus]] |
[[Aunuksenrannan alue|Aunuksenranta]] |
[[Keskitysleirit (Aunuksen piiri)|Keskitysleirit]] |
[[Kontupohjan alue|Kontupohja]] |
[[Munjärven alue|Munjärvi]] |
[[Prääzän alue|Prääzä]] |
[[Soutjärven alue|Soutjärvi]] |
[[Ylä-Syvärin alue|Ylä-Syväri]] |
[[Säämäjärven alue|Säämäjärvi]] |
[[Vaanisenin alue|Vaaliseni]] |
[[Äänislinnan alue|Äänislinna]] |
[[Äänisniemen alue|Äänisniemi]] |
[[Äänisenrannan alue|Äänisenranta]]<br/>
'''[[Maaselän piiri|Maaselän piiri]]''' <br/>
[[Rukajärven alue|Rukajärvi]] |
[[Paatenen alue|Paatene]] |
[[Porajärven alue|Porajärvi]] |
[[Karhumäen alue|Karhumäki]] <br/>
'''[[Vienan piiri|Vienan piiri]]''' <br/>
[[Kiestingin alue|Kiestinki]] |
[[Uhtuan alue|Uhtua]]
|}
 
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Itä-Karjalan_sotilashallinto”