Ero sivun ”Paul Cézanne” versioiden välillä

Cézanne maalasi monipuolisesti maisemia, asetelmia, muotokuvia ja ryhmäkuvia. Aihe ei kuitenkaan ollut hänelle erityisen tärkeä, vaan paremminkin pelkkä lähtökohta maalauksellisen ongelman pohtimiselle. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että aihe oli hänelle pelkkä tekosyy, jonka avulla hän sai mahdollisuuden kokeilla erilaisia sommitelmia ja värityksiä. Niinpä hänen muotokuvistaan puuttuu kohteen psykologinen tarkastelu, ja niitä on jopa kuvailtu sanalla ”ihmisasetelma”. Kaikenlainen aistillisuus ja leikittely puuttuu hänen taiteestaan. Hän ei myöskään kerro mitään omista tunteistaan. Taidehistorioitsija [[Göran Schildt]]in sanoin: ”Cézannen taulu on oma sulkeutunut maailmansa, josta mitkään ajatukset eivät johda käytännön elämään ja joka ei edellytä minkäänlaista inhimillistä osallistumista – hän ei vetoa tunteisiin, vaan tarjoa ’vain’ maalatun kankaan.”<ref>Schildt, s. 73</ref> Cézanne ei siis 1800-luvun [[romantiikka|romantikkojen]] tavoin vetoapyri katsojanherättämään tunteisiinkatsojassa voimakkaita tunteita, vaan luo taidetta puhtaasti taiteen vuoksi.