Ero sivun ”Paul Cézanne” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: bn:পল সেজান muokkasi: oc:Pau Cesana |
lisää elämäkertaa + nyt myös juttua taiteesta |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Paul Cézanne 149.jpg|thumb|
Cézannea pidetään "modernin taiteen isänä". Esimerkiksi [[Pablo Picasso]] piti häntä tärkeimpänä esikuvanaan. Omana elinaikanaan Cézanne sai vain vähän huomiota, mikä johtui toisaalta hänen epäsovinnaisesta maalaustyylistään, toisaalta hänen julkisuutta karttavasta luonteestaan.
== Elämä ==
===Lapsuus ja nuoruus===
Paul Cézannen isä Louis-Auguste Cézanne oli varakas liikemies [[Aix-en-Provence]]n kaupungissa. Paul vietti siis lapsuutensa varsin porvarillisessa ympäristössä. Hän sai korkeatasoisen peruskoulutuksen ja alkoi 20-vuotiaana opiskella lakia paikallisessa lakikoulussa. Paulin kiinnostus taiteisiin oli kuitenkin suurempi kuin kiinnostus juridiikkaan, joten vuonna 1861 hän päätti muuttaa [[Pariisi]]in aloittaakseen siellä taideopinnot. Isää tuo päätös ei miellyttänyt. Paulin lapsuudenystävä, kirjailija [[Émile Zola]] puolestaan piti päätöstä oikeana.▼
▲Paul Cézannen isä Louis-Auguste Cézanne oli varakas liikemies [[Aix-en-Provence]]n kaupungissa. Paul vietti siis lapsuutensa varsin porvarillisessa ympäristössä. Hän sai korkeatasoisen peruskoulutuksen ja alkoi 20-vuotiaana opiskella lakia paikallisessa lakikoulussa. Paulin kiinnostus taiteisiin oli kuitenkin suurempi kuin kiinnostus juridiikkaan, joten vuonna 1861 hän päätti muuttaa [[Pariisi]]in aloittaakseen siellä taideopinnot. Isää tuo päätös ei miellyttänyt. Paulin lapsuudenystävä, kirjailija [[Émile Zola]] puolestaan piti päätöstä oikeana. Kesti kuitenkin vielä pitkään, ennen kuin Paul vakuuttui siitä, että hän voisi saavuttaa jotain merkittävää taidemaalarina.
Cézanne ei koskaan oppinut pitämään Pariisista, eikä Pariisi oppinut pitämään Cézannesta. Kesti noin 30 vuotta, ennen kuin hän alkoi saada pariisilaiselta kulttuurieliitiltä muutakin palautetta kuin pilkkaa ja halveksuntaa. Pariisissa oleskelusta oli kuitenkin sikäli hyötyä, että siellä hän saattoi tutustua muihin lahjakkaisiin taiteilijoihin. Erityisen tärkeäksi muodostui ystävyys [[Camille Pissarro]]n kanssa. Cézanne oppi Pissarrolta impressionistista maalaustekniikkaa ja piti tätä muutenkin taideopettajanaan. Hän tutustui myös moniin muihin aikansa johtaviin impressionisteihin ([[Claude Monet|Monet]], [[Pierre-Auguste Renoir|Renoir]]), mutta karttoi aina liiallista sitoutumista johonkin tiettyyn taidesuuntaan tai taiteilijaryhmään.▼
===Taideopinnot===
Kova kritiikki saattoi harmittaa Cézannea, mutta se ei saanut häntä koskaan hylkäämään valitsemaansa taiteellista linjaa. Ja jos hän ajoittain tunsikin itsensä epävarmaksi, oli hän liian ylpeä näyttämään sen muille. Epävarmuus oli kätkettävissä karkean käytöksen alle, ja murheet unohtuivat, kun omistautui yhä täydellisemmin taiteelle. Perhe-elämän kannalta tämä oli tietenkin huono asia: avioliitto Hortense Fiquet’n kanssa oli ongelmallinen, eikä liitosta syntynyt poika saanut juurikaan huomiota isältään. ▼
▲Cézanne ei koskaan oppinut pitämään Pariisista, eikä Pariisi oppinut pitämään Cézannesta.
Pissarron kautta Cézanne tutustui moniin muihin aikansa johtaviin impressionisteihin ([[Claude Monet]], [[Pierre-Auguste Renoir]]) ja osallistui myös impressionistien ensimmäiseen yhteiseen näyttelyyn vuonna [[1874]], saaden tosin kriitikoilta äärimmäisen kielteistä palautetta. Mutta vaikka hän tunsikin paljon kiinnostusta impressionistien taideteorioita kohtaan, pyrki hän pitämään heihin etäisyyttä. Cézanne karttoi aina liiallista sitoutumista johonkin tiettyyn taidesuuntaan tai taiteilijaryhmään. Osittain tämä johtui hänen halustaan säilyttää taiteellinen riippumattomuus, osittain syynä oli ujous ja epävarmuus.
[[Kuva:Paul Cézanne 150.jpg|thumb|180px|''Omakuva'' (1895)]]▼
===Omistautuminen taiteelle===
Mitä vanhemmaksi Cézanne tuli, sitä enemmän hän kiintyi lapsuutensa maisemiin [[Provence]]ssa. Vastaavasti käynnit Pariisissa harvenivat. Ystävyys Zolan kanssa päättyi 1880-luvulla välirikkoon, koska Zola ei ymmärtänyt Cézannen ehdotonta asennetta taiteeseen. Zola oli itse menestynyt hyvin kirjailijana ja liikkui Pariisin parhaissa seurapiireissä, joten hän alkoi pitää Provencen maaseudulla jurottavaa Cézannea epäonnistuneena taiteilijana. Cézannesta kehittyi vähitellen ”Aix'n erakko”, outo mies, joka vietti lähes kaiken aikansa Provencen maastossa sopivia aiheita etsiskellen. Erityisen viehtynyt hän oli Mont Sainte-Victoire –vuoreen, josta hän maalasi lukuisia eri versioita.▼
[[Kuva:Paul Cézanne 125.jpg|thumb|left|200px|''Madame Cézanne kasvihuoneessa'', 1892.]]
▲Kova kritiikki saattoi harmittaa Cézannea, mutta se ei saanut häntä koskaan hylkäämään valitsemaansa taiteellista linjaa.
Cézannen omistautuminen taiteelle haittasi melkoisesti hänen perhe-elämäänsä. Hän oli vuodesta 1869 lähtien elänyt yhdessä taidemalli Hortense Fiquet’n (1850–1922) kanssa, mutta suhde vaimoon muuttui vähitellen hyvin viileäksi, osittain ehkä siitä syystä, että vaimo ei ymmärtänyt miehensä taidetta. Taiteilijan isän painostuksen vuoksi he kuitenkin solmivat avioliiton vuonna 1886.
1890-luvulla Cézannen maine alkoi levitä ulkomaille asti. Keräilijät kiinnostuivat hänen modernin omaperäisestä tyylistään, ja maalaukset alkoivat käydä kaupaksi. Cézanne ei tosin ollut enää tuolloin rahan tarpeessa, sillä hän oli perinyt isältään huomattavan omaisuuden. ▼
Pariskunnalle syntyi vuonna 1872 poika Paul, joka sai kohtalaisen paljon huomiota isältään. Kaikki Cézannen ihmissuhteet kuitenkin kärsivät siitä, että hän oli taipuvainen epäluuloisuuteen, joka ajoittain ylti vainoharhaisuuden tasolle. Myös hänen pisteliään ironinen puhetapansa karkotti ystäviä hänen luotaan. (Suurimman osan ironiastaan hän tosin varasi itselleen.)
Cézanne sairastui 50-vuotiaana [[sokeritauti]]in, ja hänen terveydentilansa oli tämän jälkeen melko huono. Terveydelliset ongelmat eivät kuitenkaan vähentäneet hänen luomisvoimaansa. Lopulta halu maalata koitui kirjaimellisesti hänen kohtalokseen. Lokakuussa 1906 hän oli jälleen kerran maastossa maalaamassa provencelaista maisemaa, kun raju syysmyrsky yllätti hänet. Hän vilustui ja kuoli keuhkokuumeeseen.▼
Erikoisesta taiteilijaluonteestaan huolimatta Cézannen elintapoja leimasi myös tietty sovinnaisuus. Poliittisilta mielipiteiltään hän oli konservatiivinen ja uskonnollisissa asioissa tunnontarkka tapakristitty. Hän myös pyrki saamaan taiteelleen virallisen hyväksynnän, esimerkiksi valtionpalkintojen ja kunniamerkkien muodossa. Tässä hän kuitenkin epäonnistui yhä uudelleen ja uudelleen – vielä silloinkin, kun hänen impressionistiset taiteilijaystävänsä olivat alkaneet saada virallista tunnustusta. Tätä hänen muista taiteilijoista poikkeavaa pikkuporvarillista arvomaailmaa on selitetty muun muassa sillä, että hän halusi minimoida kaikki taiteen ulkopuoliset häiriötekijät. Hän valitsi helpoimman tien käytännön maailmassa voidakseen keskittyä vaikeimman tien kulkemiseen taiteen ihannemaailmassa.<ref>Schildt, s. 89</ref>
<!-- ==Taide== ▼
===Erakoituminen===
▲Mitä vanhemmaksi Cézanne tuli, sitä enemmän hän kiintyi lapsuutensa maisemiin [[Provence]]ssa. Vastaavasti käynnit Pariisissa harvenivat. Ystävyys Zolan kanssa
Cézannesta kehittyi vähitellen ”Aix'n erakko”, omalaatuinen mies, joka vietti lähes kaiken aikansa Provencen maastossa sopivia aiheita etsiskellen. Erityisen viehtynyt hän oli Mont Sainte-Victoire –vuoreen, josta hän maalasi lukuisia eri versioita. Vuoressa oli sekin hyvä puoli, että se pysyi paikallaan. Muotokuvien maalaaminen sen sijaan kaatui usein siihen, että malli hermostui Cézannen hitaaseen työtapaan. Toisinaan myös taiteilijan ujous esti työn loppuunsaattamisen: Cézanne maalasi hyvin vähän muotokuvia tunnetuista henkilöistä tai kauniista naisista. Eniten hän käytti mallina itseään, vaimoaan tai poikaansa.
===Myöhäinen menestys===
▲1890-luvulla Cézannen maine alkoi vihdoin levitä ulkomaille asti. Eräs tärkeä käännekohta oli taidekauppias Ambroise Vollardin järjestämä vuoden [[1895]] suuri Cézanne-näyttely. Keräilijät kiinnostuivat hänen modernin omaperäisestä tyylistään, ja maalaukset alkoivat käydä kaupaksi. Cézanne ei tosin ollut enää tuolloin rahan tarpeessa, sillä hän oli perinyt vuonna 1886 kuolleelta isältään huomattavan omaisuuden. Raha oli muutoinkin hänelle sivuseikka: hänen asuntonsa olivat niukasti sisustettuja eikä hän käynyt ulkomailla kuin kerran eläessään.
Cézannen erakkoelämän teki siedettäväksi hänen äitinsä, joka oli aina tukenut poikansa taiteilijauraa. Äidin kuolema vuonna 1897 oli siis hänelle raskas isku. 1900-luvun alkuvuosina Cézannen yksinäisyys alkoi kuitenkin lievittyä, kun nuoret taiteilijat tulivat tapaamaan häntä ja osoittivat vilpittömästi arvostusta hänen elämäntyölleen. Myöhään tullut arvostus sai hänen epäluuloisuutensa vähenemään, ja viimeisinä vuosinaan hän tuli traagisella tavalla tietoiseksi yksinäisyydessä vietetystä elämästään. Hän kuvasi vanhuuden tuntojaan toistamalla usein lausetta ”Elämä on hirvittävää!”
▲
===Työskentelytavat ja tavoitteet===
Cézanne oli mietiskelyyn taipuvainen taiteilija, joka yritti koko uransa ajan rakentaa taiteelleen tukevaa teoreettista pohjaa. Käytännössä hän kuitenkin hylkäsi kaikki teoriat ja maalasi puhtaasti aistiensa ja taiteellisen vaistonsa varassa. Vahva pyrkimys täydelliseen riippumattomuuteen esti häntä sekä lainaamasta toisten teorioita että takertumasta omiin teorioihinsa. Jokaisesta maalauksesta tuli oma ainutlaatuinen luomistapahtumansa. Tämä hänen taiteensa ainutlaatuisuus ja vaistonvaraisuus onkin johtanut siihen, että hänen taidettaan on hyvin vaikea luokitella. Cézannea voidaan perustellusti pitää yhden miehen taidesuuntauksena. Hän totesi itse taiteestaan näin: ”Koska aistimukseni merkitsevät minulle kaiken perustaa, luulen olevani selitysten ulottumattomissa.”
[[Kuva:Paul Cézanne 039.jpg|thumb|left|200px|''Murha'', n. 1870.]]
Vaistonvaraisuus ei merkinnyt Cézannelle helppoutta tai nopeutta. Kerrotaan, että hän saattoi istua maalaustelineen edessä puoli tuntia liikkumatta, ja sitten lisätä kankaalle yhden pienen väriläiskän. Hänellä oli myös taipumus tuhota sellaisia töitä, joihin hän oli vähänkin tyytymätön. Hänen itsekritiikkinsä oli armoton, eikä hän omasta mielestään saanut elämänsä aikana kuin muutaman taulun valmiiksi. Loppuja hän piti keskeneräisinä ja kohteli niitä sen mukaisesti: osa hautautui komeron pohjalle, osan hän lahjoitti pois, osa jäi jonnekin maastoon lojumaan. Vielä viimeisinäkin elinvuosinaan hän valitti sitä, miten vähän hän oli taiteessaan edistynyt ja miten paljon oli vielä työtä tehtävänä.
Täysin irrallaan ulkoisista vaikutteista ei Cézannekaan voinut olla. Hän oli perehtynyt hyvin maalaustaiteen historiaan ja hänellä oli laaja kirjallinen sivistys. Kun hän aloitti taiteilijan uraansa 1860-luvulla, kunnioitti hän varsinkin [[Eugene Delacroix]]’ta. Myös 1600-luvun espanjalaiset mestarit, kuten [[Francisco Zurbarán]] ja [[Jusepe de Ribera]], vaikuttivat hänen varhaiseen tyyliinsä, jolle oli ominaista synkät ja väkivaltaiset aihevalinnat sekä [[ekspressionismi|ekspressionistisen]] voimakas ilmaisumuoto. Seuraava suuri vaikutteiden antaja oli impressionistinen taidemaalari [[Camille Pissarro]], joka opetti Cézannelle 1870-luvun alussa värien käyttöä. Cézanne luopui synkistä aiheista ja tummista väreistä, ja alkoi käyttää vaaleampia värisävyjä. 1870-luvun puolivälin jälkeen hän alkoi kuitenkin kulkea täysin omaa tietään. Hänen taiteensa muuttui sommittelultaan yhä monumentaalisemmaksi ja kiinteämmäksi, eikä hän ollut impressionistien tavoin kiinnostunut valosta ja varjoista.
===Aiheet===
Cézanne maalasi monipuolisesti maisemia, asetelmia, muotokuvia ja ryhmäkuvia. Aihe ei kuitenkaan ollut hänelle erityisen tärkeä, vaan paremminkin pelkkä lähtökohta maalauksellisen ongelman pohtimiselle. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että aihe oli hänelle pelkkä tekosyy, jonka avulla hän sai mahdollisuuden kokeilla erilaisia sommitelmia ja värityksiä. Niinpä hänen muotokuvistaan puuttuu kohteen psykologinen tarkastelu, ja niitä on jopa kuvailtu sanalla ”ihmisasetelma”. Kaikenlainen aistillisuus ja leikittely puuttuu hänen taiteestaan. Hän ei myöskään kerro mitään omista tunteistaan. Taidehistorioitsija [[Göran Schildt]]in sanoin: ”Cézannen taulu on oma sulkeutunut maailmansa, josta mitkään ajatukset eivät johda käytännön elämään ja joka ei edellytä minkäänlaista inhimillistä osallistumista – ei vetoa tunteisiin, vaan tarjoa ’vain’ maalatun kankaan.”<ref>Schildt, s. 73</ref> Cézanne ei siis 1800-luvun [[romantiikka|romantikkojen]] tavoin vetoa katsojan tunteisiin, vaan luo taidetta puhtaasti taiteen vuoksi.
[[Kuva:Paul Cézanne 023.jpg|thumb|200px|''Näkymä L'Estaquen kylään'', 1883-1885.]]
Vaikka Cézannen aiheet ovat etäällä arkisesta todellisuudesta, tarvitsi hän aina eteensä mallin voidakseen maalata. Esimerkiksi hänen maisemamaalauksensa olivat yksityiskohtia myöten tarkkoja kuvauksia maastosta. Tässä mielessä hän oli realisti. Poikkeuksena on ehkä hänen myöhäinen tuotantonsa, joka kehittyi kohti niin jyrkkää pelkistystä, että huolimaton katsoja saattoi nähdä maalauksessa vain joukon värikkäitä läiskiä.
Cézannen taituruus ei rajoittunut vain öljyvärimaalauksiin, vaan hänet luetaan myös vesivärimaalarina alan suurimpien mestarien joukkoon. Vesiväritöissään hän usein ennakoi sellaisia tekniikoita, jotka hän myöhemmin ottaa käyttöön öljyväritöissään.<ref>Schildt, s. 110</ref>
===Cézanne – modernin taiteen isä===
Eräs Cézannen vahvuus oli hänen tilantajunsa. Hän osasi luoda valöörikontrasteilla maalauksiinsa ”syvyystasoja”, ja korvasi tällä tekniikalla perinteisen [[perspektiivi]]in perustuvan tavan luoda kolmiulotteisuuden illuusio. Cézannen taide viitoitti näin tietä moderniin 1900-luvun taiteeseen, sillä hän oli ehkä ensimmäisiä taidemaalareita, jotka luopuivat keskusperspektiivistä. Göran Schildt jopa väittää, että hänen vaikutuksensa 1900-luvun taiteeseen on niin ratkaiseva, että käsitteet moderni ja cézannelainen lähes vastaavat toisiaan. <ref>Schildt, s. 147</ref> Cézanne saattoi kuvata esineitä yhtä aikaa ylhäältä, sivusta ja edestä, mikä teki hänestä tärkeän oppi-isän kubismille.
== Kirjallisuutta ==
*{{Kirjaviite |Tekijä=[[Göran Schildt]]| Nimeke= Cezanne | Julkaisija=Otava | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-1-13080-3}}
*{{Kirjaviite |Tekijä=Maria T. Benedetti|Nimeke= Cézanne|Julkaisija=Random House|Vuosi=1995|Tunniste=ISBN 0-517-14063-2}}
== Viitteet ==
<div class="references-small">
<references/>
</div>
== Maalauksia ==
<gallery>
kuva:Paul Cezanne, A Modern Olympia, c. 1873-1874.jpg|''Nykyaikainen Olympia'', 1873-1874
kuva:Paul Cezanne, The Hanged Man's House, 1873.jpg|''La Maison du pendu
kuva:Paul Cézanne 044.jpg|''Marseillen lahti'', 1885
kuva:Paul Cézanne - Les Joueurs de cartes.jpg|''Kortinpelaajat'', 1890-1895
kuva:Paul Cézanne
kuva:Paul Cézanne, La vase paillé, c. 1895.jpg|''Hedelmäasetelma'', 1895
kuva:Paul Cézanne 108.jpg|''Mont Sainte-Victoire, 1904
| |||