Ero sivun ”Kapteeni Grantin lapset” versioiden välillä

1 812 merkkiä lisätty ,  15 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Matka Uuteen-Seelantiin ei suju suunnitelmien mukaan ja seurue päätyy pahasti harhaan joutuen jopa maorejen vangitsemaksi. Tuskallisten vaiheiden kautta he lopulta saapuvat Uuden-Seelannin länsirannikolle, mistä suunnattomaksi yllätyksekseen ja riemukseen löytävät kadonneen Duncanin, joka on jo kauan odottanut heitä. Ayrton on lukittuna aluksen hyttiin, sillä saadessaan kuulla Duncanin suuntaavan Uuteen-Seelantiin hän on koettanut yllyttää miehistön kapinaan.
 
Glennarvan tekee sopimuksen Ayrtonin kanssa, että tämä jätetään yksinäisyyteen jollekin [[Tyyni meri|Tyynen meren]] saarelle sen sijaan, että hänet luovutettaisiin brittiläisille viranomaisille karanneena rangaistusvankina. Glennarvan lupaa jättää Ayrtonin Maria Theresian luodolle, joka sattuu heidän reitilleen 37 leveyspiiriä kuljettaessa, joten roisto tunnustaa kaiken. Todellisuudessa hän ei ole koko Australiassa olonsa aikana tiennyt mitään Britannian haaksirikosta, sillä riita kapteeni Grantin kanssa aluksella päättyi siihen, että Ayrton jätettiin oman onnensa nojaan Australian rannikolle.
 
Maria Teresia saavutetaan illan jo hämärtyessä, jolloin havaitaan huolestuttava ilmiö: saarella näyttää palavan tuli. Yön aikana Duncan pysyttelee turvallisen välimatkan päässä saaresta voidakseen aamulla nähdä, mitä pienellä maalaikulla on tekeillä. Mary ja Robert ovat laivan kannella ja uskovat kuulevansa isänsä äänen huutavan apua merellä, mutta koska ääni ei toistu, kukaan muu Duncanilla ei usko lasten kertomukseen.
 
Aamun ensi valossa odottaa ilo ja ihmetys, sillä pienen saaren rannalla huitoo ja huiskii kapteeni Grant kahden toverinsa kanssa. Grant kertoo Glennarvanille, koko tarinan elämästään luodolla ja tämä puolestaan kertoo etsintäretken vaiheet. Ilmi tulee myös huvittava tapaus, sillä englanninkielisissä kartoissa saaren nimi on Maria Teresia, mutta ranskalaisissa se on Tabor, eikä Glennarvanin seurueessa matkustanut ranskalainen maantieteilijä sitä ole huomannut.
 
Duncanin lähtiessä iloisissa merkeissä paluumatkalle kohti Skotlantia Tom Ayrton jätetään saarensa yksinäisyyteen pohtimaan rikoksiaan, mutta hänen käyttöönsä annetaan kaikki, minkä urhea kapteeni Grant tovereineen on saarelle saanut rakennettua. Viimeisinä sanoinaan Ayrtonille lordi Glennarvan lupaa joskus palata tätä hakemaan
 
Pitkän matkan jälkeen Duncan palaa kotisatamaan tuoden mukanaan sekä jokaisen matkalle lähteneen että heidät, joita etsimään lähdettiin.
 
[[Luokka:Jules Vernen romaanit]]