Avaa päävalikko

Muutokset

Ei muutosta koossa, 12 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
'''Instruktiivi''' eli keinonto on [[sijamuoto]] (ns. tapasija), joka ilmaisee keinoa tai välinettä tai tapaa, jolla toiminta suoritetaan. Suomen kielessä sijapääte on ''-n'' sekä yksikössä että monikossa. Yksikkömuodot ovat harvinaisia, mutta esimerkiksi sanan ''jalka'' instruktiivimuodot ovat ''jala'''n''''' : ''jaloi'''n'''''. Välineen merkityksessä käytetään usein instruktiivin asemesta [[adessiivi]]a.
 
Instruktiivimuotoja käytetään lähinnä vakiintuneissa sanonnoissa, mutta niitä on varsin paljon. Muutamat instruktiivifraasit ovat asyndeettisia eli sidesanattomia (''suin päin''). Monet sanonnat liittyvät ruumiinosiin:
* ''täysin purjein'', ompeli ''tihein pistoin, hyrskyn myrskyn, hädin tuskin, niin muodoin''.
 
Monet sanat, joita pidämme lähinnä [[partikkeli|partikkeleina]], ovat itse asiassa instruktiivimuotoja:
* ''hiukan, harvoin, hitaammin, enemmän, alun perin, samoin, tarkoin, takaperin, niin, noin, näin, aivan, tyystin, varsinkin, väkisin'', ''läpikotaisin, oikein, ylen''.
 
Toisen[[Verbi]]en infinitiivintoisen [[infinitiivi]]n instruktiivi ilmaisee tekemisen tapaa tai samanaikaista tekemistä:
* tuli ''juosten'', söi ''seisten'', puhui ''huutaen''.
 
Verbien kolmannen infinitiivin instruktiivi esiintyy harvinaisena vanhahtavassa kielessä pitää-verbin yhteydessä ilmaisemassa jotakin, mitä täytyy tapahtua:
* katsotaan, mitä ''tuleman'' pitää.
* maaksi pitää sinun jälleen ''tuleman''.
 
==Lähteet==
87 735

muokkausta