Ero sivun ”Suomen kielilaki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kielen- tai muuta huoltoa, Typos fixed: pääsääntöisesti → yleensä (3), AWB |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Kielilaki''' on laki, joka kertoo miten [[Suomi|Suomen]] [[Suomen perustuslaki|perustuslain]] mukaisia [[kansalliskieli]]ä [[äidinkieli|äidinkielenään]] puhuvan [[kansalainen|kansalaisen]] [[oikeus omaan kieleen|kielelliset oikeudet]] käytännössä toteutuvat. Lain tarkoituksena on taata [[suomen kieli|suomen]]- ja [[ruotsin kieli|ruotsinkieliseen]] väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään. Lisäksi on oikeus [[tulkki|tulkkaukseen]] ja [[asiakirja]]n [[käännös|käännökseen]].
Vuonna [[2004]] voimaan tullut uusi kielilaki korvasi vanhan, vuodelta [[1922]] olleen kielilain. Laki ei anna kenellekään uusia oikeuksia, vaan tavoitteena on, että perustuslain mukaiset kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Uutta on, että [[viranomainen|viranomaisen]] tulee huolehtia yksilön kielellisten oikeuksien toteutumisesta ilman, että yksilön tarvitsee erikseen vedota niihin. Kielilaki sisältää täsmälliset säännökset oikeudesta käyttää suomea ja ruotsia
Yleinen väärinkäsitys on, että kielilaki tai kielitaitolaki edellyttäisi kaikilta suomen ja ruotsin taitoa. Todellisuudessa riittää että viranomaisissa on riittävästi molempia kieliä osaavia niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa tarvitaan. Valtion viranomaisten kielitaitovaatimukset koskevat yleensä virkoja, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto tai joihin liittyy julkisen vallan itsenäistä käyttöä. Kuntien henkilöstön kielitaitovaatimukset kunnat asettavat itse, mutta niiden on turvattava kielilain vaatimusten täyttyminen: kaksikielisessä kunnassa on jokaisella oikeus saada palvelua valitsemallaan kansalliskielellä. Yksikielisessä kunnassa tämä on tarpeen vain tiettyjen viranomaisen aloitteesta vireille tulevien asioiden hoitamisessa.
| |||