'''Bengt Olof Lille''' ([[12. marraskuuta]] [[1807]], [[Heinola]] - [[25. huhtikuuta]] [[1875]], [[Siuntio]]<ref>Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 [http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=13583]</ref>)oli toimi [[kirkkohistoria]]n professorina [[Helsingin yliopisto]]ssa vuosina [[1840]]-[[1871]]. Hän oli suomalaisen kirkkohistorian merkittävä uudistaja, joka [[Lauantaiseura|lauantaiseuralaisen]] ystävänsä, dogmatiikan professori [[Axel Adolf Laurell]]in tavoin toi [[Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta|teologiseen tiedekuntaan]] aikansa modernin, kansainväliset mitat täyttävän tavan tarkastella [[kristinuskon historiaahistoria]]a. Ennen Lilleä teologisen tiedekunnan kirkkohistorian opetus oli [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] läpikäyntiä ja selittämistä jae jakeelta. Uuden historiallisen tavan tarkastella kristinuskoa Lille toi Suomeen [[Saksa]]n opintomatkaltaan, jonka hän teki vuosina 1836-1837. Merkittävimmät vaikutteensa hän sai [[Berliini]]stä, jossa hän opiskeli [[August Neander]]in oppilaana. Lille oli ensimmäinen historiaa opettanut teologisen tiedekunnan professori.
Matkansa aikana Lille toimi [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n (SKS) asiamiehenä ja yritti saada tunnetun orientalistin [[Friedrich RückertinRückert]]in kääntämään [[Kalevala]]n saksaksi. Lille osasi suomea erittäin hyvin, mikä oli poikkeuksellista hänen aikansa suomalaisessa yliopistomaailmassa. Hän ihaili Kalevalaa, jota hän käytti esim. kirkkohistoriallisten luentojensa lähteenä, sekä [[Kanteletar]]ta, jota hän myös käänsi ruotsiksi.
Lille oli kirjoittautunut [[Turun keisarilliseenakatemia|Keisarilliseen yliopistoonTurun akatemiaan]] vuonna 1822. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1827. Samana vuonna hän sai sekä filosofian maisterin että filosofian tohtorin arvon Turun yliopistonakatemian viimeiseksi jääneessä filosofisen tiedekunnan promootiossa. Yliopiston siirryttyä Helsinkiin hän aloitti teologian opinnot. Lille oli Lauantaiseuran perustajajäseniä ja osallistui sen hankkeisiin. Hän kirjoitti [[Helsingfors Morgonblad]]iin ja oli sekä Helsingfors Lyceumin että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) perustajajäsen. Lyceumissa hän opetti uskontoa sekä logiikkaa ja etiikkaa.
Syksyllä 1840 Lille aloitti kirkkohistorian luennot, joissa hän määritteli kirkkohistorian oppialan sekä käsitteli ensimmäisenä suomalaisena aikansa kirkkohistorian metodi- ja lähdekysymyksiä. Lille luennoi opiskelijoilleen kaikkia kirkkohistorian aikakausia. Useimmin toistuvat luentoaiheet olivat varhaiskirkon historia ja [[Uskonpuhdistus|reformaatio]]. Hän piti lukuvuonna 1853-1854 maamme ensimmäiset luennot Suomen kirkkohistoriasta. Tästä luennosta säilyneet luentokatkelmat kuvaavat osaltaan, kuinka teologinen tiedekunta toimi suomalaisen [[papisto]]n kansallisen ajattelun kouluna. Lillen luentojen uudistumista osoitti myös kirkkohistorian kulttuurihistoriallinen tarkastelu lukuvuonna 1860-1861.
Lille oli välitysteologi ja introdusoitoi tämän teologisen koulukunnan Suomeen. Oppi-isänsä Neanderin tavoin hän ei hyväksynyt [[Georg Wilhelm Friedrich Hegelhegeliläisyys|hegelhegeliläisyyttä]]iläisyyttä, jota hän piti [[kristinusko]]n kanssa yhteensopimattomana. [[Friedrich Schleiermacher]]ia hän puolestaan arvosti teologian uudistajana. Lillen poika [[Axel Lille]] tuli tunnetuksi toimittajana ja [[Ruotsalainen kansanpuolue|Ruotsalaisen kansanpuolue]]en puheenjohtajana.
==Kirjallisuutta==
Rivi 18:
<references/>
[[Luokka:SuomalaisetHelsingin yliopiston professorit|Lille, Bengt Olof]]
