Ero sivun ”Äänikerta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
interwiki |
Lisätty tietoa epätavallisista rekisteröinneistä, äänikertojen jakautumisesta sormioille ja jalkiolle, yhdistäjistä, tremulantista ja paisutuskaapeista. Väliotsikointi lisätty. |
||
Rivi 1:
[[Image:Weingarten Basilika Gabler-Orgel Register rechts.jpg|thumb|Weingartenin Pyhän Martinuksen basilikan urkujen rekisteritappeja]]
'''Äänikerta''' on [[urut|uruissa]] koko äänialan kattava sarja urkupillejä, joilla on sama äänenväri. Useimmissa äänikerroissa jokaista kosketinta kohden on juuri yksi pilli, joissakin useampia. Kaikki äänikerrat on kytketty urkujen [[koskettimisto]]
Jokaisen äänikerran voi vetää erikseen ulos ja jokainen soi myös itsenäisesti, mutta kaikkia äänikertoja ei ole tarkoitettu soimaan yksinään. Urkujen ''rekisteröinnissä'' (äänikertojen valinnassa musiikkikappaletta varten) on otettava huomioon tiettyjä sääntöjä, jotta urut saadaan soimaan hyvin.▼
Urkujen äänikertojen ja samalla myös äänenvärien kokonaisuutta nimitetään ''dispositioksi''. Disposition suunnittelee useimmiten urkujen rakentaja tilaajan toiveiden pohjalta.
=Äänikertojen käyttö=
▲Jokaisen äänikerran voi vetää erikseen ulos ja jokainen soi myös itsenäisesti, mutta kaikkia äänikertoja ei ole tarkoitettu soimaan yksinään. Urkujen ''rekisteröinnissä'' (äänikertojen valinnassa musiikkikappaletta varten) on tavallisesti otettava huomioon tiettyjä sääntöjä, jotta urut saadaan soimaan hyvin. Myös epätavallisempia rekisteröintejä käytetään joissakin urkuteoksissa, esimerkiksi tällaisen rekisteröinnin aikaansaaman dramaattisen vaikutelman vuoksi (kuten matala huuliäänikerta yhtä aikaa korkean kieliäänikerran kanssa ilman keskikorkeita äänikertoja).
Useissa nykyaikaisissa suurehkoissa uruissa jopa satoja erilaisia rekisteröintejä voi ohjelmoida etukäteen tietokonemuistiin. Tämän avulla laajaa, dynaamista teosta soitettaessa äänikertayhdistelmiä voidaan vaihdella salamannopeasti soiton aikana. Samoin urkukonserttia varten jokaisen kappaleen ja jopa mahdollisesti esiintyvien eri urkureiden tarvitsemat erilaiset rekisteröinnit voi tallentaa etukäteen.
=Äänikertojen liittyminen koskettimistoihin=
Kun uruissa on vähintään kaksi ''koskettimistoa'' eli ''sormiota'', niin kullekin sormiolle on tavallisesti omat äänikertansa. Samoin ''jalkiolle'' on omat jalkioäänikertansa. Eri sormioihin on yleensä kytketty toisistaan poikkeavan tyyppisiä äänikertoja esimerkiksi niin, että yhdeltä sormiolta voi soittaa tukevaa perussointia, toiselta herkempiä sävyjä ja niin edelleen. Näin eri sormioita voi käyttää erityyppisten kappaleiden soittoon, tai samassakin kappaleessa eri sävyjen soittamiseen (esimerkiksi eri käsillä eri sormioilta yhtä aikaa). Jalkioäänikerrat ovat yleensä keskimäärin matalampiäänisiä kuin sormioäänikerrat.
Useimmiten kaksi- ja useampisormioisissa uruissa on niin sanottuja ''yhdistäjiä'' eli ''koppeleita'', joiden avulla yhden sormion äänikertoja voi soittaa toiseltakin sormiolta tai jalkiolta. Yhdistäjien avulla uruista saa siis tarvittaessa soimaan kaikki äänikerrat yhtä aikaa, jotta urkujen koko äänenvoima saadaan käyttöön. Esimerkiksi kytkemällä II/I-sormioyhdistäjän toimintaan urkuri voi soittaa molemmin käsin II-sormion äänikertoja I-sormiolta yhtä aikaa I-sormion äänikertojen kanssa. Jos uruissa on kaikkien sormioiden yhdistäjä jalkioon ja urkujen kaikki äänikerrat kytketään käyttöön, urkuri voi soittaa jaloilla täysillä uruilla eli kaikkia äänikertoja.
=Äänikertojen sointiin vaikuttavat lisälaitteet=
Uruissa voi olla myös laite, jolla ilmanpaine saadaan sykkimään niin, että joidenkin (tavallisesti samaan sormioon kuuluvien) äänikertojen ääni huojuu tremolona. Tällaista ''tremulanttia'' ei lasketa äänikerraksi, vaikka se yleensä dispositiossa ilmoitetaan.
Äänikertojen äänenvoimakkuuden säätämiseen ei voi käyttää ilmanpaineen vaihtelua: pilliin tulevan ilmanpaineen pudottaminen kyllä vaimentaa soinnin voimaa, mutta samalla äänenkorkeus alkaa pudota ja pilli soida epäpuhtaasti. Toisaalta ilmanpaineen nostaminen voi saada pillin äänen murtumaan ylisoivaksi eli viheltäväksi tai kirkuvaksi. Siksi urkujen ilmanpaineen on pysyttävä mahdollisimman tasaisena. Äänenvoiman säätelyyn onkin käytössä toinen tekniikka: varsinkin kaksi- ja useampisormioisissa uruissa yhden tai useamman sormion äänikerrat voidaan sijoittaa ''paisutuskaappiin'', joka on esimerkiksi pystyssä olevan sälekaihtimen tapaan toimivalla tai taiteovityyppisellä etusivulla varustettu umpinainen kaappi. Urkuri käyttää paisutuskaapin avaamiseen ja sulkemiseen säätöpoljinta. Paisutuskaapin avulla sinne sijoitettujen äänikertojen äänenvoimaa saa säädeltyä portaattomasti. Paisutuskaapin ollessa suljettuna siellä soivien äänikertojen ääni kuulostaa vaimennetulta, yleensä kuin tulevan "seinän takaa".
{{Tynkä/Soitin}}
| |||