Ero sivun ”Spartakistiliitto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
PekKos (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
Sekä Luxemburg että Liebknecht olivat tunnettuja vasemmistosiiven jäseniä [[Saksan Sosiaalidemokraattinen Puolue|Saksan Sosiaalidemokraattisessa Puolueessa]] (SPD). He perustivat yhdessä itsenäisen organisaation vuonna 1914, kun SPD päätti tukea Saksan hallituksen päätöstä julistaa sota Venäjälle, mikä johti ensimmäiseen maailmansotaan. Heidät tunnettiin aluksi "internationaalin ryhmänä". Sen lisäksi, että he vastustivat [[imperialismi|imperialistiseksi]] katsomaansa sotaa, he kannattivat myös vallankumouksellisten menetelmien käyttöä - keinoja, jotka eivät tulisi toteutumaan parlamentaariseen prosessiin sitoutuneessa SPD:n johdossa.
 
Venäjän vallankumouksen jälkeen spartakistit päättivät pyrkiä samanlaiseen kehityskulkuun Saksassa. Vallankumouksellisen hallinnon oli määrä koostua Venäjän mallin mukaan paikallisista työläisten neuvostoista. Liebknecht ja Luxemburg olivat vangittuina vuosina 1916-1918, koska he olivat organisoineet julkisen mielenosoituksen Saksan sotaan osallistumista vastaan. Kun marraskuun vallankumous syöksi keisarin vallasta ja johti ensimmäisen maailmansodan päättymiseen, alkoi epätasapainon ja vallankumouksien aika, joka jatkui aina vuoteen 1923 asti. Liebknecht julisti sosialistisen tasavallan perustetuksi keisarin Berliinin palatsin parvekkeelta marraskuussa 1918, samana yönä kuin [[Philipp Scheidemann]] SPD:stä ilmoitti [[ValtiopäivärakennusBerliinin (Saksa)valtiopäivätalo|ValtiopäivärakennuksenValtiopäivätalon]] parvekkeelta [[Weimarin tasavalta|Weimarin tasavallan]] syntyneeksi.
 
Joulukuussa 1918 järjestö liittyi [[Komintern]]iin ja muutti nimekseen 31. joulukuuta [[Saksan Kommunistinen Puolue]]. [[1. tammikuuta]] [[1919]] kommunistiset spartakistit toteutti lyhytikäisen vallankumouksen [[Berliini]]ssä, oman johtonsa määräyksiä vastaan. Esimerkiksi Luxemburgin mielestä vallankumous oli ennenaikainen, koska spartakisteilla ei ollut tarpeeksi kannatusta työläisten keskuudessa.