Ero sivun ”Breakdance” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
'''Breakdance''' (alkuperäiseltä nimeltään B-Boying) on dynaaminen ja sielukas [[tanssi]]tyyli, joka sai alkunsa 1970-luvun alussa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]], New Yorkin Etelä-[[Bronx]]issa. B-Boying syntyi, kun jamaikalaissyntyinen [[Dj Kool Herc]] mullisti [[dj]]-kulttuurin eristämällä ja toistamalla funk-kappaleiden lyömäsoitinkohtia, breakseja, tanssiväelle tanssittavaksi. Breaksit olivat selkeitä musiikillisia ohjenuoria tanssijoille, jotka innostuivat Hercin soitannosta niin paljon, että he saattoivat siirtyä tekemään liikkeen tai kaksi lattialle, jotka oli imitoitu mm. [[James Brown]]in jalkatyöskentelystä, [[lindy hop]]ista ja vastaavilta afroamerikkalaiseen väestöön vetoavista tanssillisista vaikutteista. Keskeinen vaikuttaja oli myös jengitanssi Rocking (uprocking), joka oli nuorisojengien suosima seisten tapahtuva tanssi, jossa pyrittiin teilaamaan vastustaja tanssin liikekielellä. Rocking-vaikutteita ja jalkatyöskentely-intoilijoita yhdistäviä tanssijoita Kool Herc alkoi kutsua nimillä b- (lyhenne sanasta break, beat tai bronx) boys ja b-girls.
Breakdancesta, [[rap]]istä, dj:istä ja [[graffiti]]-taiteesta tuli myöhemmin kulttuurinen kollektiivi nimeltä [[hip hop]], jonka luojahahmo oli [[Afrika Bambaata]]a. Entisen jenginuoren ideologisena tavoitteena oli rauhankulttuuri, jossa väkivallan sijaan otettiin mittaa kilpailemalla edellä mainittujen taiteiden saralla. Kilpailullisuus on edelleen merkittävä piirre hip hop -kulttuurissa. Niin sanotuissa battleissa on kyse omien taitojen mittaamisesta, tapahtuipa välienselvittely sitten kilpailuissa tai ringeissä. Juuri ringit, ammattikielellä cypherit, olivat merkittäviä kehitystekijöitä break-piireissä. Ringeissä saavutettiin mainetta ja kunniaa, joten breikkaajan oli erotuttava muista edukseen. Pukeutuminen – joka käsitti ylisuuria kekkos-henkisiä laseja, itseräätälöityjä nimivöitä sekä urheilullisia, keskenään värien suhteen sopivia vaatekokonaisuuksia [[Kangol]]in ja [[Adidas|Adidaksen]] tapaan – sekä oman tanssityylin kehittely olivat tie henkilökohtaiseen kukoistukseen. Oli siis korostettava omaa persoonallisuuttaan, tyylitajuaan sekä edustettava omaa tanssiryhmäänsä (crew). Omaan tyyliin haettiin vaikutteita erityisesti kung fu -elokuvista, supersankarisarjakuvista sekä valtavirran tansseista, kuten salsasta. Tässä vaiheessa, eli 1970-luvun lopussa, oli breikkaamisesta tullut astetta dynaamisempaa pyörivien liikkeiden ansiosta, ja tanssijoiden valtavirta alkoi koostua latinoista, jotka eivät arastelleet tanssia myös kaduilla pahvilaatikoiden kannattamina.
1980-luvulla media löysi b-boyingin, ja nimesi tanssin kansantajuisemmin breakdanceksi.
| |||