Ero sivun ”Kauhun tasapaino” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kielien lisäys |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Kauhun tasapaino''' on [[kylmä sota|kylmän sodan]] ajoilta periytyvä termi kahden tarpeellisella määrällä [[ICBM|mannerten välisiä]] ydinohjuksia varustetun valtion välisestä ulkopoliittisesta suhteesta: molempien valtioiden saatua tarpeeksi tulivoimaa ydinasesarsenaaliinsa päästään tilanteeseen, jossa kumpikaan osapuoli ei koston pelossa uskalla käyttää ydinaseita
==Yhdysvaltain ydiniskuaikeita==
Koska ydinasetta ei voida näin ollen käyttää ottamatta riskiä koko maailman tuhosta, tulee siitä pelkästään poliittinen, mitä korosti Kiinassa [[Mao]] väittäessään Yhdysvaltoja [[paperitiikeri]]ksi. Yhdysvalloissa ydinaseen käyttöä [[Hirosima]]n ja [[Nagasaki]]n pommitusten jälkeen [[1945]] oli ehdottanut Korean sodan aikana [[Douglas MacArthur]] sekä Kuuban kriisin aikana [[Curtis LeMay]].
==Neuvostoliiton aie iskeä Kiinaa vastaan==
Käytännössä kauhun tasapaino johti tilanteeseen, missä Yhdysvallat ja Neuvostoliitto joutuivat neuvottelemaan keskenään aikomuksistaan käyttää ydinasetta. Neuvostoliitto oli Kiinan kanssa 1960-luvun lopussa käymiensä [[Ussur]]-joen rajataisteluiden jälkeen niin vakuuttunut Aasian puoleisesta alivoimastaan Kiinan kansantasavallalle, että Neuvostoliitto pyysi [[1971]] lupaa tehdä Kiinan kansantasavaltaa vastaan ennalta ehkäisevän ydiniskun, mihin Yhdysvallat ei kuitenkaan suostunut, vaan aloitti [[sukkuladiplomatia]]n Kiinan kansantasavallan kansainvälisen aseman tunnustamiseksi sekä päästäkseen eroon Vietnamin sodasta sitä häviämättä.
Molemmat osapuolet haluavat rakentaa niin paljon ydinaseita, että toisen aloittaman ydiniskun jälkeen toinen pystyisi vielä tehokkaaseen kostoiskuun. Tätä strategiaa kuvattiin nimellä kummankin varma tuho, englanniksi ''Mutually Assured Destruction'' eli MAD.
==Tavanomaisia sotia==
Kun valtioilla on toistensa moninkertaiseen tuhoamiseen riittävä määrä ydinaseita, ei kummankaan valtion ole enää rationaalista uhata toista valtiota siinä määrin, että vastapuolta uhkaisi alistuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että toista osapuolta ei voi uhata suorasti ydinaseilla, koska se aloittaisi todennäköisesti koko ihmiskunnan tuhoavan konfliktin. Kysymys siitä, miten paljon vastapuolen epäsuoria intressejä tai nukkevaltioita voi häiritä on hankalampi. Selvää on, että vastapuoli ei saa joutua epätoivoiseen tilanteeseen, jossa sen elintärkeät edut olisivat uhattuna. Sen sijaan reuna-alueilla kriisit voivat kärjistyä sodiksi. Hyvänä esimerkkinä toimii [[Vietnamin sota]], joka käytiin tällaisella vähämerkityksisellä reuna-alueella. Sen sijaan esimerkiksi [[Neuvostoliitto]] ei olisi voinut ryhtyä samanlaiseen toimintaan Lähi-idässä, koska [[öljy]]nsaannin turvaaminen oli länsiliittouman elintärkeä etu.
==Peliteoriaa==
Toisaalta, jos esimerkkivaltio ''x'' ''tietää'' esimerkkivaltion ''y'' ajattelevan tällä logiikalla järkipohjaisesti, ns. rationaalisesti, se voi vapaasti uhata valtiota ''y''; koska valtio ''x'' tietää valtion ''y'' olevan tarpeeksi rationaalinen välttääkseen ydinsodan vaikka ''x'' kuinka röyhkeästi loukkaisi ''y'':n kansallisia etuja ja valtapiiriä. Sen sijaan jos valtio ''y'' ''teeskentelee'' olevansa tarpeeksi järjetön ollakseen valmis tuhoamaan koko ihmiskunnan kansallisten etujensa ja valtapiirinsä tähden, valtio ''x'' tietää valtion ''y'' etujen loukkaamisen olevan järjetöntä ja ei uskalla hyökätä tätä vastaan, suorasti tai epäsuorasti.
Vastaavanlaista asetelmaan diplomaattisen neuvotteluvaransa kasvattamiseksi käyttää [[Islamilainen tasavalta]] uhatessaan tuhota [[Israel]]in, mikä pakottaa [[Yhdysvallat]] kieltäytymään [[Iran]]in hyökkäämisestä lähinnä öljyyn liittyvien seikkojen vuoksi.
Ydinaseiden lisäksi kansainvälisessä politiikassa käytetään terrorin uhkaa neuvotteluvoimaa vahvistavana argumenttina.
Näin ollen saavutetaan mielenkiintoinen tilanne, niin sanottu ''kauhun tasapaino'', jossa molempien valtavat ydinasearsenaalit omaavien valtioiden (kylmän sodan aikana [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]]) tulee teeskennellä olevansa tarpeeksi järjettömiä ollakseen valmiita hyökkäämään ydinasein toista valtiota vastaan, ylläpitääkseen järjellistä rauhantilaa ja estääkseen toisen valtion aggressiivista ulkopolitiikkaa ja ydinsodan riskiä; molempien valtioiden tulee myös ylläpitää tätä järjettömyyden illuusiota rakennuttamalla jatkuvasti voimakkaampia ja tuhokykyisempiä ydinaseita toistensa perässä. Sisäpolitiikassa samaa tavoitetta palvelevat ns. haukat, jotka suureen ääneen vaativat aggressiivista, epärationaalista ulkopolitiikkaa ja joita ”vastuullisina” esiintyvät valtionpäämiehet voivat käyttää argumentteina keskusteluissa vastapuolen kanssa.
Kauhun tasapaino on periaatteessa melko vakaa, mutta voi vaarantua, jos jompikumpi osapuoli on saamassa kyvyn tehokkaaseen ensi-iskuun. Tällä tarkoitettaisiin tilannetta, jossa toinen osapuoli voisi suorittaa ensi-iskun, joka tuhoaisi suurimman osan vastapuolen strategisista ydinaseista. Tämän estäminen on eräs tärkeimmistä ydinstrategian tavoitteista ja siihen pyritään yleensä rakentamalla useita rinnakkaisia asejärjestelmiä (ballistiset ohjukset siiloissa, strategiset pommikoneet, sukellusveneet), joita on mahdoton tuhota yhtä aikaa.
==Kuuban kriisi==
Yhdysvallat ei hyväksynyt Kuuban kriisin yhteydessä sitä, että Kuubaan olisi varastoitu neuvostoliittolaisia ohjuksia, jotka olisivat kyenneet iskemään lyhyellä varoitusajalla Yhdysvaltoihin joko ennalta ehkäiseväksi iskuksi tai vastaiskuksi. Kriisin tuloksena Neuvostoliitto veti ohjuksensa pois Kuubasta ja Yhdysvallat lupasi olla miehittämättä Kuubaa.
==Maaohjusten korvaaminen sukellusveneillä==
Käytännössä Neuvostoliitto kykeni korvaamaan Kuuban kaltaisen vastaiskumahdollisuuden suuntautumalla voimakkaasti ydinsukellusveneisiin. Näin ollen Neuvostoliiton vastaiskukyky Yhdysvaltojen ennalta ehkäisevän ydinhyökkäyksen varalta perustui viime kädessä Neuvostoliiton Pohjoisen laivaston Muurmanskin alueelta operoiviin ydinsukellusveneisiin, joiden liikkeet Yhdysvallat pyrki tarvittaessa estämään Pohjois-Norjan, Islannin ja Grönlannin väliseltä kapeikolta. Neuvostoliitto lähetti ydinsukellusveneitä varmistukseksi Yhdysvaltain itärannikolle saakka. Tämä teki vesikuuntelun tärkeäksi sekä aiheutti lopulta sen, että [[CIA]] kielsi [[Rauma-Repola Oceanics]]ia myymästä kahta sukellusvenettä enempää pienoissukellusveneitä Neuvostoliittoon.
==Ohjuksentorjuntajärjestelmät==
Tehokas ensi-isku on mahdollinen myös, jos toisella osapuolella on toimiva torjuntajärjestelmä. Tällöin se voi suorittaa ensi-iskun pelkäämättä kostoa. Jos vastapuoli on saavuttamassa kyvyn torjua kostoisku, on toisen osapuolen rationaalista suorittaa ensi-isku ennen kuin vastapuoli saa ylivoimaisen neuvotteluaseman. Tämä on eräs tärkeimmistä ohjuspuolustushankkeita vastaan suunnatuista argumenteista.
Yhdysvallat Venäjän näkemyksen mukaan on aloittanut Venäjän vastaiskukyvyn neutraloimista sijoittamalla Tšekkiin tutka-aseman ja Puolaan kymmenen sen uusimman ohjuspuolustusjärjestelmän ohjusta, joiden määrää voidaan Venäjän mukaan helposti myöhemmin lisätä merkittävästi.
Tämä on johtanut Venäjän diplomaattisiin vastatoimiin mm. [[TAE]]-sopimuksen toimeenpanon jäädyttämisen osalta sekä toisaalta Puolaan kohdistuvin vastatoimin, joista yksi on puolalaisen lihan vientikielto Venäjälle sekä [[Tupolev Tu-95]]:ien lähestymislennot Pohjois-Norjassa, Britanniassa sekä muualla.
==Biologiset ja kemialliset joukkotuhoaseet==
Vaikka yleensä kauhun tasapainolla tarkoitetaan [[ydinase]]iden luoman pelotteen tasapainoa, kauhun tasapaino pätee myös muissa [[joukkotuhoase]]issa, joskaan ei yhtä voimakkaana. Kuitenkin tämä mekanismi esti kemiallisten ja biologisten aseiden (BC-aseiden) käytön [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]]. Näistä aseista saatu hyöty olisi ollut liian pieni vastapuolen BC-aseiden aiheuttamaan harmiin nähden eikä niiden käyttö ollut millekään osapuolelle kannattavaa.
| |||